Tasapainoinen ratsukko


Tavoittele tasapainoa

 

Täydellisesti tasapainossa suorittava ratsukko on silmiä hivelevän kaunis näky. Hyvässä tasapainossa ratsastajan alla liikkuva hevonen on paitsi pehmeässä kontaktissa ratsastajansa kanssa, myös henkisesti tasapainoinen. Peräänannossa.  
 


Tasapainoinen ratsukko on oikeanlaisen arkiharjoittelun tulos ja hyvän ratsastajan taidonnäyte. Ratsastuksen opettaja ja kouluratsastustuomari Annamiina Pulliainen on todennut: "Lopulta ratsastuksessa on kyse vain ratsastajan ja hevosen sekä ratsukon yhteisestä tasapainosta."

Luonnostaan hevonen on etupainoinen ja vino. Rakenne vaikuttaa hevosen liikkumiseen ja eri ratsastuksen lajeissa optimaalinen rakenne on hieman erilainen. Hevosen hyvä tasapaino on perusta terveelle ratsulle.  
Normaalin ratsuhevosen paino jakautuu 60 % etujaloille ja 40 % takajaloille. Sen sijaan etupainoisella hevosella kohdistuu edellä arvioitua enemmän painoa etuosalle.  

 

Eroon etupainoisuudesta

 

Rakenteeltaan etupainoisen hevosen on vaikea liikkua tasapainossa. Hevosen on fyysisesti hankala kantaa etuosaansa ja kokoaminen tulee olemaan sille suhteellisen vaikeaa eri askellajeissa.  
Etupainoinen rakenne on negatiivinen asia hevosen ratsastettavuudessa ja vaikuttaa myös ratsun käyttöikään. Jalostuksessa kiinnitetäänkin huomiota rakenteeseen erittäin hyvästä syystä.

Oikeanlaisella hevosen koulutuksella pyrimme vähentämään hevosen luonnollista vinoutta ja etupainoisuutta. Tasapainon löytäminen ja sen ylläpitäminen on ratsastuksen tärkein edellytys. Huonossa tasapainossa oleva hevonen tasapainottaa itseään lisäämällä vauhtia, on raskas ratsastaa tai nojaa ohjaan. Se on hidas siirtymisissä ja tempoa lisätessä nopeuttaa askelta pidentämisen sijaan. Huonossa tasapainossa kulkeva hevonen on väistämättä jäykkä, koska se käyttää kehoaan epätasaisesti.  
 

Kouluratsastus kaiken perusta

 

Sport-kilpailuissa arvosteltavia elementtejä on viisi; Ratsastustaidot ja kontakti, tahti ja tasapaino, joustavuus ja rentous, muoto ja liikkeet sekä suorituksen toteutus. Kilparadalla huono tasapaino peittoaa alleen kaikki muut arvosteluperiaatteiden kohdat. Kaikki johtaa kaikkeen: jos hevonen etenee heikossa tasapainossa, ei myöskään hyvä muoto, tahti, joustavuus ja rentous voi ilmentyä hevosessa.  

Kouluratsastusta ei ole tarkoitettu alun perinkään kilpailulajiksi, vaan järjestelmäksi, jonka avulla hevosen tasapainoa, voimaa ja elastisuutta kehitetään. Tahti, rentous, kontakti, lennokkuus/kantokyky, suoruus ja kokoaminen ovat hevosen klassisen koulutuspyramidin askelmat.  

Kaikissa ratsastuksen lajeissa haluamme nähdä hevosessa sen tasapainon, notkeuden ja voiman, jonka tuloksena hevonen on miellyttävä ratsastaa ja terve, kestävä ratsu. Vaatimukset parhaiten suorittavalle ratsukolle Sport-radalla ovat siis täsmälleen samat kuin mitä klassisen koulutuspyramidin portailla haetaan.


Porras portaalta kohti kokoamista


Hyvässä tahdissa liikkuva hevonen on rento ja rentous näkyy pehmeytenä ja kuuliaisuutena. Kontakti on fyysisesti hyvä ratsastajan ja hevosen välillä, hevonen etenee peräänannossa ja myös psyykkisesti ratsukko on suorittamassa tehtävää yhdessä. Lennokkuus taas käännöksenä englanninkielestä sanasta ”impulsion” on hieman kömpelö eikä kuvaa asiaa täysin, mutta sillä tarkoitetaan energisyyden ilmentymistä hevosen liikkeessä ja riittävää kantokykyä ja työntövoimaa.  

Kouluratsastussäännöissä sanotaan, että hevosen tulee liikkua suorana, vartalostaan ratsastettavan tien suuntaisena eli suoralla uralla suorana ja kaarevilla kaarteen mukaisesti taipuneena, tasaisesti koko kehostaan. Suoruus on symmetriaa - hevosten luontaisten puolierojen tasoittumista. Vino hevonen liikkuu useammalla kuin kahdella uralla ja ottaa erimittaista askelta. Kun askelpituus on epätasainen, vaikuttaa se tahtiin. Vino hevonen ei tukeudu kumpaankin ohjaan tasaisesti, jännittyy leuasta, niskasta ja kaulasta.    

Kun kaikki alemmat koulutuspyramidin portaat on saavutettu, kokoaminen on vasta mahdollista. Kokoaminen tarkoittaa lisääntynyttä takaosan aktiivisuutta, etuosan keveyttä ja ryhtiä ja lisää ilmaisuvoimaa.  
 

Askellajiratsun kouluharjoitukset  



Askellajiratsastuksessa, kun puhutaan töltin ja liitopassin ratsastuksesta, vaaditaan paitsi kokoamiskykyä, myös nopeutta. Askellajikilpailuissa haetaan sekä hidasta että lisättyä tempoa töltissä, mutta myös nopeaa, räjähtävää passia. Tämän takia harjoittelun tulee olla riittävän monipuolista ja siihen on sisällytettävä riittävästi vauhtia.   

Kokoamiskykyä tarvitaan siihen, että hevonen pystyy lisäämään tempoa pysyen tasapainossa. Pelkästään hitaana ja koottuna ratsastettu hevonen käyttää toki voimaa ja kantaa, mutta lisättyjä tempoja varten se ei kasvata riittävästi voimaa työntää tai venyttää askelta taakse. Haluamme siis sekä koukistusta, että venytystä askellajille sopivassa suhteessa.

Islanninhevonen on usein sekä yliliikkuva että aliliikkuva. Aliliikkuvuus lannerangassa mahdollistaa lateraalisuutta, jota tarvitaan töltissä ja passissa. Käytännössä, jos poistettaisiin kaikki lateraalisuus, ei hevonen enää pääsisi tölttiä eikä passia. Toisaalta jos hevonen on niin aliliikkuva, että se näkyy passitahtisuutena ja jäykkyytenä, siihen on puututtava. Yliliikkuvan hevosen liiallinen venytteleminen ei ole tarpeellista. Sen sijaan tarvitaan vahvistavia harjoitteita, jotka kohdistuvat niveltä ympäröiviin lihaksiin. Kouluratsastusharjoitusten tarkoitus on myös vaikuttaa hevosten kaikkeen liikkuvuuteen.  
 

Guidelines ohjaa kilpailuarvostelua

 
Guidelines eli kilpailusuoritusten arvosteluperiaatteet, kuten koulutuspyramidin käsitteet, kääntyvät nekin kömpelömmin suomeksi, kuten koko ratsastussanasto. Maissa, missä ratsastuksen perinteet ovat vuosisatoja vanhat, on ymmärrettävistä syistä täysin omia ja monesti kuvaavampia termejä kuin suomalaiset käännökset.  

Guidelinesin arvostelukohdat ovat ratsastustaidot ja kontakti, tahti ja tasapaino, joustavuus ja rentous, muoto ja liikkeet sekä suorituksen toteutus. Avataanpa Guidelinesin kohtia hieman:

Ratsastustaidot ja kontakti

Ratsastustaitojen arviointiin on paljon määreitä oikeanlaisista istunnan kulmauksista ja siitä kuinka ratsastaja pystyy mukautumaan hevosen liikkeisiin ja millaisilla avuilla hän hevoseen vaikuttaa. Sen lisäksi ratsastustaidot ja kontakti ilmenevät hevosesta. Kuinka hevonen vastaa apuihin tai ilmaiseeko hevonen tyytymättömyyttä tai jännittyneisyyttä.  Availeeko hevonen suuta, heiluttaako se päätä, viuhtooko se hännällä? Näkyykö ratsukon yhteinen halu olla radalla? Onko hevonen hyvän kontaktin kautta saavutettu rennoksi? Tärkeä arvosteluperiaatteiden kohta on syystäkin sysätty arvostelutaulukon ensimmäiselle riville.  

Tahti ja tasapaino  

Tahti ja tasapaino kulkevat arvosteluperiaatteissa rinnatusten, ilman tasapainoa ei voi olla puhdasta tahtia, mutta kuten todettu, heikko tasapaino ilmenee kaikessa muussakin; hevosen muodossa, joustavuudessa ja rentoudessa sekä kontaktissa.  

Joustavuus ja rentous  

Hevosen elastisuus syntyy ensisijaisesti nivelten liikkuvuudesta, lihasten joustavuudesta, rentoudesta ja suoruudesta.  Rentous ei ole koskaan velttoutta tai hitautta. Englanninkielisenä sana ”suppleness” viittaa myös mieleen ”supple”. Oikeanlainen joustavuus ja rentous on myös mentaalinen tila.

Liikkeet ja muoto

Hevosen muoto on ilmaus, joka ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen kuin voisi kuvitella. Tarvitaan paljon silmän harjaannuttamista ja kokemusta, hevosen liikemalleihin perehtymistä, hevosrakenteen tuntemusta, jotta osaa sanoa, koska minkäkin hevosen muoto on ideaalinen. Muoto, jossa hevonen työskentelee, määrittelee millaisessa tasapainossa hevonen työskentelee ja mitkä lihakset sillä on aktiivisesti käytössä. Muodossa näkyy yhtälailla hevosen rentous ja suoruus kuin vinous tai jännittyneisyys. Niskan ja leuan rentous on hevoselle mahdollista, kun hevonen on hyvässä tasapainossa ja sitä kautta venynyt, ojentunut ja se kulkee pyöreällä ylälinjalla. Takaosa tulee olla joustavana ja aktiivisena alla, selkä ylhäällä. Askellajiratsastuksessa arvostamme näyttäviä etuosan liikkeitä, mutta niiden tulee olla vihkiytyneitä takaosan liikkeisiin.  

Suorituksen täsmällisyys ja toteutus

Ratsastajan on näytettävä askellajia riittävä matka sekä hallittava sujuvat ja harmonisen eleettömät siirtymiset askellajien välillä tai askellajin sisällä. Hyvässä tasapainossa etenevä hevonen on siirtymisissä kevyt ja tekee ne täsmällisemmin ja tempoa lisätessä laajentaa askelpituutta oikealla tavalla. On osattava ratsastaa hevosen tempo sen tasapainoon suhteuttaen. Radalla näkee usein ”liian kovaa” lisättyä tölttiä. Ylitempo vie rentouden ja joustavuuden. Se saa hevosen etupainoiseksi ja jäykistymään.  

Radalla ratsastamista kannattaa ehdottomasti harjoitella. Tämänkin lehden sivulla on esitelty harjoitusmahdollisuuksia tarjoavia ovaaliratoja eri puolilla Suomea. Rataharjoittelu tai oikeastaan sen puuttuminen näkyy helposti ratsukon kilpailusuorituksessa.


Tölt in Harmony työkaluksi
 

Nyt kun Tölt in Harmony eli TiH saavutti Suomen ja lajin pariin on koulutettu uusia ohjaajia ja tuomareita, toivotaan, että se tavoittaa yhä useammat askellajiratsastajat, jotka ottavat kouluratsastusharjoitukset osaksi jokaisen ratsukon arkiharjoittelua. TiH korostaa, että pehmeästi, kauniisti ja puhtain askellajein liikkuva islanninhevonen rakennetaan samalla systemaattisella tavalla kuin muutkin hevoset.  
 
Kilparadalle vietynä TiH ottaa huomioon rotumme ainutlaatuisuuden jopa paremmin kuin FIPO:n kouluratsastusohjelma FS1. Sport-ratsukko, joka saavuttaa harmonisen TiH-ohjelman kolmannen tason ja suoriutuu siitä keskivertopistein, lunastaa paikkansa myös onnistuneissa Sport-suorituksissa.  
TiH-ohjelma kertoo varsin rehellisesti millä asteella hevosen koulutus on. Ensimmäisellä tasolla vaaditaan tahti ja hevoselle sopiva tempo, joustavuus ja rentous sekä kontakti.  
Toisella tasolla vaaditaan edellisten lisäksi lennokkuutta, energiaa, kantokykyä. Korkeimmalla tasolla vaaditaan lisäksi hyvää kokoamista, tasaista tempoa, hyviä lisäyksiä ja kaiken kaikkiaan ilmaisuvoimaista esitystä.  

Ei tarvitse haluta TiH-kilparadalle, mutta treeniohjelmana se on kaikkea sitä mihin kaiken koulutuksen tulisi tähdätä: ratsukon yhteiseen tasapainoon.

 
 
Teksti Johanna Ihalainen
Kirjoittaja on FEIF-ratsastuksenohjaaja (I-taso), Sport-paikalliskerhotuomari, TiH-ohjaaja (taso 1)  ja TiH-tuomari (tasot 1-3)