Elämää nuoren hevosen kanssa

"Nuorten oppiminen on tuloksellisempaa, kun ne oppivat asian oikein ensimmäisellä kerralla. Hevonen on hyvämuistinen eläin. Ensimmäinen kokemus kustakin asiasta määrittää hevosen suhtautumista jatkossakin koko asiaan. Haluan siksi, että ratsastukselliset asiat opettaa aina ammattilainen. Kun hevosella on oikea peruskokemus asiasta, se sallii vähän virheitäkin ja sietää puutteellisuuksia ratsastuksessa, mutta oppi on yleensä palautettavissa onnistuneen perusopetuksen ansiosta", pohtii Sanna Elfving

"Peruskoulutetut nuoret hevoset toimivat hyvin ja osaavat niille opetetut asiat, mutta ne eivät vielä toimi rutiinilla", muistuttaa Jenni Kurki hevosenomistajia, jotka hämmästelevät kolme kuukautta koulutettujen hevostensa osaamistasoa.


"Hevoskasvatus sopii sille, joka nauttii enemmän matkasta kuin perillepääsystä. Aikaa ja rahaa menee ja pettymyksiäkin tulee. Palkitsevaa on, kun hevoseen tutustuu syvällisesti ja tuntee sen koko historian", toteaa Sanna Elfving.

"Optimaalista on, että koulutukseen lähtöön asti nuoret hevoset elävät laumassa isoilla, monimuotoisilla aloilla ja oppivat peruskäsittelyyn kuuluvat asiat", sanoo Johanna Ihalainen Tuulensillan tallilta.

Kuvassa Tuulensillan tallin nuorisoa, joka ennen koulutusta viettää aikaansa laajoissa, monimuotoisissa tarhoissa ja laitumilla. Kuva: Johanna Ihalainen

Elämää nuorten hevosten kanssa

 

Nuoren hevosen kouluttaminen ratsuksi on monivaiheinen polku, jossa on matkan varrella monta risteystä. Nuori islanninhevonen tavoittaa varsinaisen ratsastusiän useimmiten nelivuotissyksynä, kun se on käynyt yhteensä pari-kolme kuukautta kestäneet perus- ja jatkokoulutusjaksot. Nuori on silloi n kuitenkin vasta perustaitoinen, ratsastajaltaan paljon ohjausta odottava ja kaikelle avoin ratsun alku.

 

Hevosten valmentaja ja nuorten hevosten kouluttaja Jenni Kurki toivoo, että nuoret eivät ole ylikäsiteltyjä treeniin tullessaan. –Ideaali tilanne olisi se, että sisäänratsastukseen tuleva nuori hevonen on oikein ja hyvin
peruskäsitelty, ei ihmiseen kyllästynyt. En myöskään halua, että hevoset pelkäävät ihmistä, koska niitä on käsitelty niin vähän. Tosin yleisempi ongelma on, että nuoret eivät kunnioita ihmisen tilaa ja reagoivat heikosti kehonkieleen, Jenni sanoo.

Hänen mukaansa nuoren juoksuttaminen tai satuloinnin opettaminen kotona eivät varsinaisesti nopeuta tai edistä sen peruskoulutusta. Nämä asiat ovat rutiineja, jotka käyn jokaisen yksilön kanssa läpi joka tapauksessa. Haluan maastakäsin työskentelyssä ja juoksutuksessa opettaa nimenomaan tietyt äänimerkit ja tavan reagoida, koska ne ovat pohjana kaikelle tulevalle, mitä ratsukoulutuksessa eteen tulee. Jenni toteaa, että satulointi on lähes poikkeuksetta hyvän alkukäsittelyn jälkeen pikku juttu. Väärin toimittuna hevonen voi alkaa arkoa satulointia. Arvostan helposti käsiteltäviä, luottavaisia, ihmistä kunnioittavia ja avoimia nuoria, jotka ovat uteliaita oppimaan uutta.

Pirkanmaalainen islanninhevosharrastaja Sanna Elfving ajautui kasvattajaksi hieman vahingossa ensimmäisten omien hevosten ollessa tammoja. Sannan kasvatit saavat kasvaa pihatto-oloissa toisten hevosten kanssa.
Kolmivuotissyksynä nuori on kotona saanut oppia juuri sen verran kuin tarvitsee, Sanna kertoo. Se antaa tarhasta kiinni ja osaa kulkea riimulla talutettuna, pysähtyä, seistä paikoillaan ja nostaa jalat pyytäessä. Hevonen on tottunut olemaan laumassa muiden kanssa ja väistää ihmistä ja muita hevosia. Se osaa lastautua traileriin ja on rauhallinen kuljetuksessa.

Tuulensillan tallilla Viljakkalassa hevosia kasvatetaan pääsääntöisesti tallin omaan käyttöön ratsastuskouluhevosiksi. Nuoren hevosen saaminen tuntikäyttöön eli työkaveriksi ja osaksi koulun "henkilökuntaa" on aikaa vievää Tuulensillassa nuoret lähetetään ammattilaiselle koulutettavaksi kolmi
vuotissyksynä ja peruskoulujaksojen päätyttyä ne ovat noin 4,5-vuotiaita. Vasta sen jälkeen alkaa kotona
totuttaminen ratsastusrutiineihin.

 

Hyvään alkuun

 

Jenni Kurjen mukaan keskimäärin kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen nuoret ovat helppoja käsitellä luottavaisia ja kunnioittavat ihmistä maasta ja selästä käsin. -Hevonen on positiivinen, yhteistyöhaluinen ja mahdollisimman luotettava. Se on eteenpyrkivä, mutta sillä on ehdottoman hyvä ”jarrut". -

Mikään ei ole epämiellyttävämpää omistajalle kuin alkaa ratsastaa nuorella, joka ei tunnu turvalliselta. Hevosen pitää olla myös kevyt ja pehmeä ohjalle, kouluttaja kuvailee.

Perusaskellajien lisäksi Jennin koulussa on opeteltu puhdastahtinen töltti, jossa ontempoeroja yksilöllisten kykyjen mukaan.Hevonen kulkee maastossa ja kentällä yksin ilman ongelmia ja myös muiden hevosten mukana. Nuori osaa jo kantaa itseään oikeinpäin ja käyttää kehoaan mahdollisimman oikein eri askellajeissa. Toisin sanoen ymmärtää hyvin eteenajavat, pidättävät ja sivulle vaikuttavat avut sekä niiden yhteisvaikutuksen eli on apujen välissä pehmeänä ja rentona.Sen tasapaino ja itsensä kantaminen on saatettu hyvään alkuun.
 

Peruskoulun jälkeen
 

Sanna Elfving kertoo, että ensimmäisen koulutusjakson jälkeen hänen hevosensa pääsevät suoraan lomalle eikä niitä ratsasteta kotona. Treeni jatkuu nelivuotiaana toisellan jaksolla. Ratsun taidot kehittyvät hevosilla eri tahtiin, mutta Sannan hevoset ovat helppotölttisinä olleet ratsastettavissa neljässä askellajissa. Harkinnan mukaan nuorella voivat ratsastaa muutkin. Näin hevonen tottuu, että selässä voi käydä muitakin ratsastajia.  Hän toteaa, että kouluttajan tulisi antaa ohjeet ja suuntaviivat miten kannattaa jatkaa heti kotiin tultua. − Kovin pitkän ajan neuvoja ei voi odottaa saavansa, koska tilanne muuttuu nuoren kanssa nopeasti. Ratsastan nuorillani aina myös ohjattuna, jolloin voin kysyä lisää ohjeita. Myös varusteasioiden kanssa saa olla tarkkana. Nuoren hevosen selkä ja mittasuhteet muuttuvat, joten satuloidessa pitää oikeastaan joka kerta tarkistaa että se edelleen sopii. Ja juu, olen joutunut vaihtamaan tai säätämään niitä jopa 3-4 kuukauden välein, summaa Sanna.

Jenni kertoo antavansa hevosen jatkotreeniin niin tarkat ohjeet kuin kotiinlähdön hetkellä on mahdollista. −Omistajat usein kysyvät: kuinka paljon, kuinka usein, kuinka pitkään. Yleisin neuvo on, että jokaisen on kuunneltava ja luettava omaa hevostaan. Neuvo esimerkiksi liikutuksen määrästä tänään ei välttämättä enää päde ensi viikolla. On huomattava hevosen väsymys tai mielenkiinnon puute ja muutettava toimintaa sen mukaan, hän sanoo. 

Jennin mielestä nuoriaan kotiin hakemaan tulevat omistajat yllättyvät monesti, kuinka aikuismaisia kolme kuukautta koulutetut ovat. −Nuoren oleellisin eron aikuiseen hevoseen on rutiinin puute. Nuoret toimivat hyvin ja osaavat niille opetetut asiat, mutta eivät vielä rutiinilla. Ratsastustavan  muutokset ja erilaiset avut voivat saada nuoren hevosen hämmentyneeksi siinä missä rutinoidumpi aikuinen hevonen osaa suodattaa ”ei-merkityksellisiä”  asioita pois. Koulutuksen lopulla onkin tärkeää perehdyttää omistaja ratsastamaan nuortaan. Hän korostaa, että nuoren hevosen asiallinen peruskoulutus on tärkeää, mutta se ei vähennä sitä vastuuta siitä, mitä tapahtuu peruskoulutuksen jälkeen. Oikea alkukoulutus on kuin sysäys oikeaan suuntaan, mutta asiat on jatkossakin tehtävä oikein, jotta nuoresta kehkeytyy pysyvästi hyvä ratsu. Apua voi ja pitää hakea, kun sitä tarvitsee.
 

Nuoren satulassa
 

Peruskoulutuksen jälkeen nuori hevonen ei ole lähellekään valmis käyttöön ratsastuskoulussa. Tuulensillassa nuorta hevosta ratsastaa aluksi vain tallin yksi ohjaajista. Ratsastushetket ovat puolen tunnin mittaisia ja niitä on vaihtelevasti noin nelisen kertaa viikossa. Tallilla pidetään tärkeänä,että nuoret eivät kyllästy ihmisiin ja töihin lähtöön.

Sanna Elfvingin mielipide on, että nuorta hevosta ratsastavalla pitää olla kohtalaisen hyvä tasapaino, jotta nuoren hevosen luottamus omaan tasapainoonsa kehittyy. -Ratsastajan pitää olla rauhallinen ja luottaa hevoseensa, niin siitäkin kasvaa luottavainen ja rohkea, Sanna lisää.

Nuorten hevosten kanssa työn pitää olla vaihtelevaa. Hevosen tulisi olla jokaisena treenipäivänä iloisena lähdössä harjoittelemaan. Jos se tuntuu yhtään haluttomalta, on loman paikka, Sanna sanoo. Edellä kuvatut asiat vahvistaa myös kouluttaja. Nuorta hevosta ei saisi koskaan toistuvasti väsyttää liikaa. Ratsastusajat pidetään lyhyinä ja aina voi tulla alas selästä kävelyttämään hetkeksi, jos nuori yhtään tuntuu uupuneelta.

Nuori hevonen hoipertelemassa maastoletkan viimeisenä rättiväsyneenä on melkeinpä pahinta, mitä
voin ajatella. Tai se,jos siltä vaaditaan fyysisesti tai taidollisesti ihan liikaa, oli se maastossa tai kentä
llä, Jenni toteaa. Hän painottaa, että jos nuori hevonen ”antaa periksi" väsymyksensä tai opitun
avuttomuuden takia, voivat vaikutukset olla kauaskantoisia hevosen liikkumishaluun ja psyykeeseen. Itse ratsastan nuoria aina jaksoittain, teen intensiivisemmin ja sitten annan kokonaan lomaa joitakin viikkoja. On taitolaji säilyttää nuoressa hevosessa se tekemisen ja ilon kipinä koulutuksen edetessä. Halua liikkua ja tehdä hommia ihmisen kanssa pitää vaalia.
 

Vähempi parempi
 

Treenaan nuorta kahdesta neljään kertaa viikossa ja useimmiten maastossamonipuolisesti kuten tölttiä tiellä, laukkamäkiä, metsässä rämpimistä ja välillä vien sitä käsihevosena vanhemman rinnalla tai polkupyörän kanssa lenkillä. Vien hevosen käymään paikoissa, joissa on uusia asioita; toisilla talleilla, vieraassa manee
sissa, kahlaamassa. Käymme katsomassa koiria, kotieläimiä, kuorma-autoja, Sanna kertoo. Hän kertoo, että yhdellä ratsastuskerralla ei harjoitella montaa eri asiaa vaan pari ratsastuskertaa keskitytään vaikkapa töltin tahtiin ja tempoon tai kuolainkontaktiin. Näiden jälkeen voi olla ratsastuskerta, jolloin harjoitellaan vain hyvän eteenpyrkimyksen säilyttämistä.

Jenni Kurki korostaa, että hevosen peruskuntoa ei koskaan rakenneta sen henkisen jaksamisen kustannuksella. Nuoren liikuntaan kuuluu maastoilua yksin ja muiden hevosten kanssa ja myös liikuttaminen ilman ratsastajaa on hyväksi. Liinassa ympyrää juoksuttaminen on pitkän päälle yksitoikkoista ja puuduttavaa, joten nuorta kannattaa viedä myös käsihevosena.

-Viime talvena rakensimme tilamme laitumen ympärille kilometrin pitkän kujan, joka oli noin 5-6 metriä leveä ja molemmin puolin aidattu. Se oli todella hyvä tapa antaa nuorten hevosten 1-2 kertaa viikossa juosta vapaana pikkuporukoissa. Ne silmin nähden nauttivat siitä ja kunto nousi hyvin, Jenni kertoo.


Nuoresta asiakashevoseksi


Ratsastuskouluhevosella pitää olla työhösopiva temperamentti, helpohko töltti ja riittävästi viljaa. Suomen Ratsastajainliitto ei hyväksy alle 5-vuotiaiden hevosten käyttöä liiton alaisten tallien toiminnassa. Tuulensillan tallilla nuoret hevoset tekevät ensimmäisiä asiakastuntejaan vasta sitten, kun ovat siihen valmiita. Tämä on täysin yksilöistä. Yleensä ne ovat viisivuotiskeväänä kunnoltaan ja mieleltään sopivassa tasapainossa ja valmiita kohtaama an asiakkaita. Silloinkin edetään koko ajan tuntosarvet pystyssä ja hevosta kuunnellen. Aluksi hevonen on saman ohjaajan ohjaamana ja jonkun henkilökunnasta ratsastamana ryhmätunneilla lyhyitä aikoja. Aikaa kasvatetaan hevosen kunnon ja motivaation rajoissa. Seuraavassa vaiheessa hevonen otetaan kokeneelle ratsastajalle edelleen saman ohjaajan tunnille. Hevonen liikkuu näin useamman viikon saman ratsastajan kanssa. Silloinkin, kun hevonen voidaan ottaa tunnille kokonaisen tunnin ajaksi, sillä voi olla useampia lepotaukoja kuin muilla ja harjoitukset lyhyitä. Maastoja nuori tekee tässä vaiheessa vain ohjaajan tai jonkun henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Pikkuhiljaa se lähtee maastoon kokeneella ratsastajalla, jolla on kokemusta askellajiratsastuksesta eli lähinnä töltin avuista.

Nuoret hevoset eivät osallistu pitkille vaelluksille ennen kuin hevosen lihaskunto kestää muutaman tunnin maastoratsastuksen. Tuulensillassa ollaan tarkkoja tässä kohtaa hevosten painorajoista. Nuorten, tasapainoaan etsivien ja vielä lihasköyhien hevosten painoraja on ehdoton ja myös ratsastajan tasapainon on oltava hyvä Tuulensillassa ollaan tarkkoja siitä, että nuorten, tasapainoaan etsivien ja vielä lihaksistoltaan kehittymättömien hevosten ratsastajien tasapaino on hyvä ja että ratsastajat ovat hevosen fysiikalle sopivia.

Tuulensillassa on vuosien myötä huomattu, että kokeneet ratsastajat pitävät miellyttävänä haasteena sitä, että saavat ratsastaa nuoria hevosia. Nuoren hevosen ratsastajan täytyy olla myös positiivinen ja osata tarvittaessa johdattaa hevosta. Vääränlainen sisäänajo asiakastyöhön saisi hevosen hyvästäkin peruskoulutuksesta huolimatta helposti väärille urille. Asiakashevonen ja ratsastaja muodostavat
parhaimmillaan yhdessä hyvän tiimin, jossa molemmilla on mukava toimia. Joskus nuoren hevosen ja ratsastajan välille syntyy niin tiivis side, että tuntiratsastajasta tulee hevosenomistaja.


Sopivaan pestiin


Jenni Kurjen koulutuksessa on vuosien aikana ollut monenlaisten omistajien monenlaisia islanninhevosia. Mielestäni lähes jokaisella hevosella on oma käyttötarkoituksensa, mihin se soveltuu hyvin. Jos näen, että hevosen päänmenoksi ollaan suunnittelemassa jotain, mikä ei tunnu yksilölle sopivalta ainakaan siinä hetkessä ja koulutusvaiheessa, kerron mielipiteeni asiasta, hän sanoo.

Tuulensillan kokemuksen mukaan kaikki omat kasvatit eivät sovellu asiakastyöhön. Uutta kotia etsivät sellaiset nuoret, joilla on kapasiteettia muuhunkin, hieman isommat liikkeet, ehkä liian vähän viljaa tai
työhösopimaton temperamentti. Myyminen on haikeaa, mutta sitä helpottaa tieto, että nuori saa oman ihmisen. Tosin ei asiakashevosen työ hassumpaa ole; niille on järjestetty suunnitelmallinen ohjelma joka viikoksi.

Sanna Elfving toteaa, että vaikka kasvatus on antoisaa, ei kaikkia kasvatteja silti voi pitää. Hevosen tullessa 6-vuotiaaksi se alkaa olla sellaisessa käyttöiässä, että treeninkin on muututtava vaativammaksi. Silloin on palkitsevinta nähdä, että nuori saa juuri sille sopivan uuden omistajan. Myydessä on tärkeä tuntea hevosen taipumuksia riittävästi ja tietää sille soveltuvin käyttö, jotta osaan valita oikean ostajan.
 

Matka on palkinto


Matka nuoren hevosen kanssa on seikkailu, joka eteen tulevista hankaluuksista huolimatta kiehtoo, palkitsee ja opettaa. Näin kuvaa Sanna Elfing: Tykkään kovasti nuorten kanssa tekemisestä. Ne oppivat niin
nopeasti ja niille kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ne oppivat huonotkin asiat yhtä nopeasti, joten kaikkeen tekemiseen täytyy keskittyä paljon enemmän kuin valmiin vanhemman ratsun kanssa.

Jenni Kurki tekee nuorten kanssa matkaa joka työpäivä. On palkitsevaa, kun huomaa hevosen osaamistason ja kokemuksen karttuvan ihan eri tahtiin kuin vanhemmalla jo koulutetulla hevosella. Kun kaikki sujuu hyvin peruskoulutuksessa ja sen jälkeisessä kotielämässä ja nuoresta hevosesta kehittyy ajan kanssa laadukas ja luotettava käyttöhevonen, voivat kaikki osapuolet olla oikein tyytyväisiä ylpeitä omasta työpanoksestaan!

Ratsastuskouluhevosten kasvattaminen omaan käyttööon kiehtovaa. Tuulensillassa koetaan palkitsevana nä
ä kaksi tai miksei kolmekin hevossukupolvea samalla ratsastustunnilla tai maastolla ja ennen kaikkea niiden kaikkien toimivan vuodesta toiseen iloisina ja motivoituneina ja hyvin liikkuvina ratsuina. Onni on myös voida pitää niistä moni kotitallillaan.
 

Solmu kerrallaan


Nuoren hevosen kanssa arjessa täytyy kulkea herkin aistein ja korjata ongelmat nopeasti. Varusteissa
on samat lainalaisuudet kuin mille tahansa hevoselle. Niiden on istuttava hyvin ja satulan istuvuus tarkistettava säännöllisesti, kun lihaksisto kehittyy ja selän muoto voi muuttua. Käytössä kannattaa pitää muutamat erilaiset peruskuolaimet, joita vaihtaa aika ajoin; nivel-kuolaimen, kolmipalan ja suoran kuolaimen vä.

Painoja käyttäisin maltillisesti. Kevyet suojat ajavat asiansa ja suojaavat nuoren hevosenjalkoja, jos sillä on vielä tasapaino-ongelmia. Kehotan korjaamaan tahtiongelmat ensisijaisesti ratsastuksellisesti, ei painoilla.
Hyvin peruskoulutettujen nuorten kanssa tulee harvoin ongelmia kotona. Pää muistaa, että nuoret ovat vielä askellajeiltaan vihreitä. Töltin tahtia joutunee hakemaan uudestaan puhtaaksi tai töltin kehittyessä saattaa ravi heiket. Tämä on normaalia askellajiratsastuksessa. Ongelman ilmetessä kannattaa kysyä apua
suoraan treenarilta. Mietitään yhdessä miten edetä etteivät huonot tavat pääse pahenemaan tai aiheuttamaan vaaratilanteita.

Ei pidä jäädä yksin näissä tilanteissa ja antaa kärpäsistä kasvaa härkäsiä, vaan purkaa solmut heti alussa, jos niitä meinaa syntyä, sanoo Jenni Kurki


 

Teksti: Johanna Ihalainen, Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 4/2015