Kilpaurheilu vaikuttaa kaikkeen

Kilpaurheilu vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin

Varsinkin alkuvuodesta, kun jäsenmaksulaskut tipahtavat postiluukusta, kannanotot jäsenseuran ja lajiliiton hyödyistä tavalliselle harrastajalle ovat tapetilla. Keskustelupalstoilla törmää aika ajoin ajatukseen, että yhdistys ja lajiliitto hyödyttävät eniten vain kilpaurheilijaa. Usea harrastaja ajattelee, että kilpaurheilulla ei olisi mitään annettavaa omaan harrastukseen tai elämäntapaan. Tämän päivän kilpaurheilu näkyy kuitenkin välillisesti jokaisen issikkaharrastajan huomisessa.

Suomalaiset arvostavat huippu-urheilua ja seuraavat urheilutapahtumia aktiivisesti sekä paikan päällä tapahtumissa että median välityksellä.  Pyrkiminen huippusuoritukseen ja omistautuminen omien kykyjensä rajojen saavuttamiseen on kunnioitettavaa ja esimerkillistä. Kilpaurheilijan täytyy sitoutua ja toimia tavoitteellisesti. Hänen tulee kyetä johtamaan ja motivoimaan itseään sekä työskentelemään yhteistyössä. Kilpaurheilijan on opittava suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla ankaran paineen alaisena, pystyä ratkaisemaan ongelmia, voittaa haasteita ja olla valmiina oikealla hetkellä määräaikaan mennessä. Kilpaurheilijan on siedettävä ohjausta ja arvostelua ja kohdattava tulos ja tosiasiat säälimättömän selkeiden mittarien valossa. 

 

Huippu-urheilijan osaaminen on tiedon, taidon ja kokemuksen lopputulos. Kilpaurheilu kasvattaa tiedon määrää huimaa vauhtia. Taito taas on kykyä ymmärtää. Osaamista on, kun urheilijalla on tekninen taito lajista, kykyä hyödyntää olemassa olevaa tietoa, yhdistää edelliset kokemukseen ja soveltaa näitä kaikkia yhdessä käytännön tilanteissa. Huippu-urheilun suosio ja arvostus heijastuu paitsi julkisen sektorin tukena myös yritysten markkinointipanostuksina.  Ratsastus on kymmeneksi seuratuin laji Suomessa. Urheiluseuroja arvostetaan sekä urheilumahdollisuuksien luojina että paikallisen identiteetin vahvistajina. Urheilu aikaansaa erityislaatuista yhteisöllisyyttä.

-Kilpaurheilu on yksi linkki suurempaan kokonaisuuteen, jonka sivutuotteena tulee valtava määrä tietotaitoa, avaa asiaa askellajiratsastuksen maajoukkueenjohtaja Anna Andersen.  -Kilpailemisen kautta syntyy kansainvälistä tiedonvaihtoa ja kontakteja, jotka edistävät lajin kehittymistä.  Jos ei olisi kilpaurheilua, olisi lajimme hyvin erilaista ja ratsastuksen taso matalampi. Mielestäni kilpaurheilun merkitys välillisesti tiedon välittäjänä ja koulutuksen edistäjänä on yksi merkittävimpiä syitä kilpaurheilun tärkeydelle. Vaikka ei kävisi ratsastustunneillakaan, harrastaja ehkä kuitenkin jossain vaiheessa hakee tietoa; lukee netistä tai lehdestä artikkelin askellajiratsastuksesta, ja kirjoittaja niiden takana onkin itse oppinut asiat välillisesti kilpaurheilun kautta tai sen takia.

Menestys kuvastaa kansallisen urheilujärjestelmän toimivuutta

Kansainvälisessä urheiluyhteisössä Suomi on aktiivinen ja arvostettu toimija. Kansainvälinen vuorovaikutus peilautuu suomalaiseen huippu-urheiluun. Urheilun arvokisat, joita Suomessa järjestetään monissa urheilumuodoissa, tunnustetaan tärkeäksi tavaksi tuottaa yhteiskuntaan elinvoimaa, moniarvoisuutta ja yritteliäisyyttä. Huippu-urheilun kautta suomalainen yhteiskunta mittaa omien kykyjensä rajoja.  Urheilumenestys kuvastaa kansakunnan kykyä järjestää ja luoda edellytykset ja mahdollisuudet yksilöille menestykseen. Urheilujärjestelmän tehtävä on taata motivoituneelle ja lahjakkaalle urheilijalle tasavertainen mahdollisuus menestyä, omien ominaisuuksiensa ja edellytystensä puitteissa.

Maajoukkueenjohtaja Anna Andersen kertoo askellajiratsastuksen urheilujärjestelmästä Suomessa: 
-Suomen Islanninhevosyhdistys pyrkii antamaan kilpailijalle tuetun valmentautumisjärjestelmän aluevalmennuksesta maajoukkuetasolle sekä hoitaa kilpailuorganisaation SM kisoihin. Maajoukkuetoimikunta taas hoitaa maajoukkueeseen liittyvät asiat. Urheiluvaliokunta ylläpitää kilpailujärjestelmää yhdessä lajiliiton kanssa eli tarjoaa struktuurin kilpailemiseen. 

Anna painottaa, kuinka tärkeää on koota joukkue kansainvälisiin arvokisoihin: -Mielestäni on tärkeää, että suomalaisia ratsastajia näkyy kansainvälisissä kilpailuissa. Kun suomalaiset menestyvät, heijastuu se siihen millaisena urheilumaana Suomea pidetään, jolla taas on merkitystä tulevaisuuden päätöksenteossa järjestötasolla, politiikka siis. Lisäksi se, että kilpailemme kansainvälisellä arvokisatasolla muiden maiden kanssa, tuo laji-imagolle uskottavuutta liiton ja muiden urheilulajien suuntaan, mutta myös yhteistyökumppaneiden silmissä.

Annalla on myös ajatuksia joukkueen kokoamisesta tulevaisuuden arvokisoihin: -Haluaisin muuttaa hieman nykyistä periaatetta joukkueiden lähettämisessä arvokisoihin. Sen sijaan, että lähettäisimme mahdollisimman suuren joukkueen, kokisin tärkeämpänä, että arvokisoihin tähtäävät ratsastajamme kävisivät ensisijaisesti hakemassa kokemusta ja tuloksia avoimista kansainvälisistä kilpailuista. Hyppäys SM kisoista PM- tai varsinkaan MM kisoihin, on valtava.

Jokaisen menestystarinan takana on lukuisia tunteja vapaaehtoistoimintaa

 Suomalainen huippu-urheilu perustuu täysin kansalaistoimintaan. Olennainen osa suomalaista liikuntakulttuuria on vapaaehtoistyönä toteutettavaa. SLU: tekemän liikuntatutkimuksen mukaan kaikkiaan 16 % aikuisväestöstä (19 - 65-vuotiaat) on jollakin tavoin mukana organisoidussa liikunnan kansalaistoiminnassa. Lukumääränä tämä tarkoittaa noin 536.000 ihmistä. Keskimäärin tähän toimintaan kuluu vapaaehtoiselta noin 10 tuntia kuukaudessa. Liikunnan vapaaehtois- ja luottamustyöllä on näin valtava kansantaloudellinen merkitys.

Suomessa urheilu- ja liikuntaseuroissa harrastaa noin 43 prosenttia lapsista ja noin 14 prosenttia aikuisista. Paikallistason keskeisiä liikuntatoimijoita ovat urheilu- ja liikuntaseurat. Toimivia seuroja on arviolta 6 000–9 000. Seurat ovat kooltaan, tavoitteiltaan ja toiminta-aktiivisuudeltaan erilaisia. Seurojen merkitys näkyy ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen ja kilpailutoiminnan organisoinnissa. Seurat tarjoavat liikuntaharrastuksen lisäksi erilaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Seuratoiminta tuottaa osallistujien omista tavoitteista johdettua aktiivista toimintaa vapaaehtoispohjalta. Seuratoiminnan alueellinen kattavuus tukee alueellista tasa-arvoa.

Suomen maajoukkueen johtotehtävissä toimiva Anna Andersen tekee sitä tällä hetkellä myös täysin vapaaehtoistyönä: -Maajoukkueen johtamiseen kuuluu maajoukkuetoimikunnassa työskentely, uuden maajoukkueprojektin lanseeraus ja kilpailumatkat valmisteluineen.  Vapaaehtoistyö lohkaisee Annalta asioiden hoitamiseen useita viikkoja. -Suurin motivaattorini on varmasti sama mikä kaikessa vapaaehtoistyössä ja yhdistystoiminnassa, eli tunne siitä, että voi olla hyödyksi ja olla osa jotain. Toki koen, että saan siitä myös monia mahdollisuuksia nähdä, kokea, tavata ihmisiä ja oppia uusia asioita. Ja toisaalta, toistaiseksi resurssit ovat niin pienet, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin vapaaehtoistyö.

Harrasteurheilijasta ammattilaiseksi

Urheilun perusmuoto on harrasteurheilu. Harrasteurheilu pohjautuu laajan joukon urheiluharrastukseen ja paikalliseen seuratoimintaan. Tästä joukosta lajin kilpaurheilusta kiinnostuneet tulee seulotuksi aluksi paikallisella ja alueellisella tasolla, myöhemmin kansallisella ja lopulta kansainvälisellä tasolla. Huippu-urheilu muodostaa näin pyramidin yläpään ja nimenomaan laaja kansallinen harrasteurheilu tuottaa kilpaurheilijoita ja lopulta aikaansaa huippu-urheilun. Urheilijan ura etenee kilpaurheilijasta kansallisen tason huippu-urheilijaksi ja lopulta kansainvälisen tason huippu-urheilijaksi.

Yleisöurheilu ja julkisuus lisäävät lajin tunnettuutta. Mitä julkisempi laji on, sitä suurempi on lajin mahdollisuus kehittyä taloudellisesti. Laji ei ole enää pelkästään harrastajien ja julkisen tuen varassa. Näkyvä ero yleisöurheilussa harrastajamalliin on se, että lajin parhaat huippu-urheilijat voivat nousta ammattiurheilijoiksi. Lajit ovat yleensä kuitenkin niin pieniä, etteivät ne kykene keräämään resursseja siinä määrin, että koko lajista voisi puhua ammattilaisurheiluna.

Ammattilaisurheilu vaatiikin sitten jo vahvaa medianäkyvyyttä ja lajin tulee olla vahvasti esillä julkisuudessa. Lajin ammattilaiseksi noustaan jopa ennen huippu-urheiluvaihetta sekä lajista järjestelmineen voidaan puhua ammattiurheilulajina, tämän kaiken takana ovat sponsoritulot sekä säännöllisesti lajia seuraavat katsojat. Siirtyminen tällaiseen tarkoittaa urheilullisen kehityksen kulkemista käsi kädessä taloudellisen kehityksen ja ohjauksen kanssa. Useimpien lajien ammattilaisurheilu pyrkii laajenemaan uusille markkina-alueille, jolloin kansallisen tason sarjat väistämättä vertautuvat vastaaviin ulkomaisiin sarjoihin. Nuorten lahjakkuuksien rekrytointi- ja kehittämisohjelmat rakentuvat eri tavalla kuin edellä mainituissa malleissa.

Urheilulajien erilaisuutta voidaan kuvata myös siis tällaisella jatkumolla harrasteurheilusta ammattilaisurheiluun. Viihteellistyminen, kaupallistuminen ja ammattimaistuminen houkuttelevat lajeja kohti ammattilaisuutta, mutta kansallisesti vain harvat lajit saavuttavat ammattilaisuuden vaatimukset. Puhtaaseen ammattilaisurheiluun yltää Suomessa vain jääkiekko, joita markkinoiden ja median vahvasti ylläpitävät. Muualla Euroopassa jalkapallolla on ylivertainen asema ammattilaisurheilun kentällä

 

Lähteet

 

*Huippu-urheilija.fi
*kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010 (SLU)
*OKM – Huippu-urheilu: Muistio: ”Sanoista teoiksi”
kuvat ja teksti: Johanna Ihalainen

 

(Teksti Johanna Ihalainen, julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 1/2014)