Miten alkiosta kehittyy varsa

 

Tamman tiineysaika on keskimäärin 340 päivää, mutta se voi vaihdella 315–365 päivän välillä. Tänä aikana hiekanjyvän kokoisesta uuden yksilön ensimmäisestä solusta kasvaa kohdun ulkopuolella elämään valmis varsa.

Munasolun ja siittiö kohtaaminen eli hedelmöittyminen tapahtuu munanjohtimessa. Munasolu hedelmöittyy siittiön läpäistessä sen päällysketon, jonka jälkeen siittiöstä ja munasolusta vapautuvat entsyymit estävät munasolun hedelmöittymisen toisilla siittiöillä. Siittiön ja munasolun tumat yhdistyvät muodostaen uuden yksilön ensimmäisen solun. Noin vuorokauden kuluttua solu alkaa jakautua ja siirtyä munanjohtimesta kohtuun, jonne se saapuu kuudentena päivänä hedelmöityksestä. Solut jatkavat jakautumista kohdussa ja ne alkavat erilaistua kudoksiksi ja elimiksi. Noin 20–40 vuorokauden ikäisenä alkiolla on jo kaikki oleelliset sisäelimet ja kehittyvää yksilöä aletaan kutsua sikiöksi. Sydämen esiasteen sykkeet voidaan nähdä, kun hedelmöityksestä on kulunut 24 päivää. Elimet eivät kuitenkaan välttämättä ole vielä tässä vaiheessa täysin kehittyneitä, esimerkiksi sikiön keuhkot eivät pysty toimimaan normaalisti ennen kuin hedelmöityksestä on kulunut noin 300 päivää. Tästä syystä kovin ennenaikaisesti syntyvä varsa eivät voi selvitä hengissä.

Alkio liikkuu vilkkaasti kohdussa päivinä 11–15. Liikkumisella alkion uskotaan varmistavan, että kohdun limakalvo tunnistaa alkion olemassaolon. Jotta kohtu tunnistaa tiineyden, on alkion liikkumisen katettava vähintään puolet sen pinta-alasta. Alkio kasvaa kovaa vauhtia ja ilmeisesti tilanahtaus johtaa siihen, että se pysähtyy eli kiinnittyy noin 16 päivän ikäisenä toisen kohdunsarven tyveen. Kiinnittyminen tapahtuu ensi kertaa tiineenä olevilla tammoilla yleensä oikean puoleiseen kohdunsarveen ja varsoneilla tammoilla aiemmin tyhjään kohdunsarveen. Jos tammalla todetaan ultraäänessä kaksoistiineys, voidaan toinen alkio yleensä poistaa puristamalla, jos toimenpide tehdään ennen alkioiden kiinnittymistä. Hevosen istukka poikkeaa muiden nisäkkäiden istukasta peittäen koko kohdun pinnan tiineyden edettyä noin 100 päivään. Kaksoistiineydessä molemmat istukat taistelevatkin tilasta kiinnittyä kohdun seinämään, mikä johtaa sikiöiden abortoitumiseen tai pienikokoisten ja aliravittujen varsojen syntymään.

Genitaalikyhmyn sijainti kertoo sukupuolen

Neljänkymmenen päivän ikäisenä sikiö on noin kahden sentin mittainen ja muistuttaa muodoltaan C-kirjainta. Tässä vaiheessa sikiö sijaitsee sikiöontelon katossa, josta se laskeutuu sikiöontelon pohjalle tiineyden kestettyä noin seitsemän viikkoa. Samoihin aikoihin sikiökalvo alkaa muodostaa sormimaisia

ulokkeita, jotka työntyvät kohdun limakalvoon ja kehittyvät istukaksi. Istukka on täysin valmis kuitenkin vasta 150 vuorokautta hedelmöityksestä.

Kahden kuukauden ikäinen sikiö on noin kuusi senttiä pitkä ja muistuttaa jo selvästi hevosta pienine kavioineen. Sikiölle on myös kehittynyt silmäluomet ja sieraimien raot. Sikiön pää ja kaula ovat nousseet normaaliin asentoon noin 80 päivän ikäisenä ja sille alkaa kertyä hentoa karvoitusta ensin huuliin noin sadan päivän ikäisenä. Valmis karvapeite sikiöllä on noin 300 päivän ikäisenä. Sikiön sukuelinten kehittyessä genitaalikyhmy siirtyy 45 vuorokauden jälkeen tammasikiöillä lähelle häntää ja orisikiöillä lähelle napaa.

Kokenut tutkija voi todeta sikiön sukupuolen ultraäänilaitteen avulla tiineyden edettyä 59–68 päivään. Tamman kohdun rakenteesta johtuen seuraavan kerran sukupuolen pystyy määrittelemään vasta tiineyden edettyä yli 100 päivään.

Eläinlääkäripäivillä Helsingissä puhunut Stefania Bucca kertoi joidenkin orien tuottavan hyviä tammavarsoja

ja toisten orivarsoja. On jopa väitetty, että varsan karvapeitteen värillä voi olla merkitystä sen isäoriilta saamiin ominaisuuksiin.

Harjoittelua tulevaa elämää varten 

Sikiön napanuora on kehittynyt noin 42 päivän ikäisenä. Samoihin aikoihin se alkaa liikkua kohdussa ensin päätä nyökyttelemällä ja viikon sisään raajojakin liikutellen. Erityisen vilkkaasti sikiö liikkuu kohdussa päivinä 60–120. Raajojen liikuttelu, imemisliikkeet ja pureskeluliikkeet harjoittavat sikiötä tulevaan elämään kohdun ulkopuolella. Sikiö kasvaa kokoa nopeasti tiineyden neljännen kuukauden jälkeen ja sen kuljeskelu kohdussa alkaa vähentyä. Viidenteen tiineyskuukauteen saakka sikiö voi olla taka- tai etutilassa, mutta tiineyden edetessä lähelle synnytystä sikiöt asettuvat lähes poikkeuksetta etutilaan eli pää kohti synnytyskanavaa. Sikiö makaa useimmiten selällään kohdussa lähes syntymäänsä asti. Synnytyksen käynnistyttyä varsa kääntyy kohdussa vatsalleen ja syntyy yleensä etujalat edellä pää polvien välissä.

Täysiaikaisena syntyneen varsan jälkeisten normaali paino on reilut kymmenesosa varsan painosta. Varsa puolestaan painaa keskimäärin vajaan kymmenesosan emänsä painosta. Australialainen tutkimus on osoittanut, että merkittävin vaikutus syntyvän varsan painoon on istukan painolla ja tamman aikaisempien varsomisten lukumäärällä. Täysverihevosiin perustuvassa tutkimuksessa todettiin, että jokainen kilon lisäys istukan painossa aina 6,5 kiloon saakka johti 4,5 kilon lisäykseen syntyvän varsan painossa. Tamman aikaisempien varsomisten lukumäärä nosti puolestaan syntyvän varsan painoa lähes kilon jokaista aikaisempaa varsomista kohden.

(Hanna Koskinen)

 

Lähteet:

Bucca S. (2008): Ultrasound of the early pregnancy and fetal sexing. Luento Eläinlääkäripäivillä Helsingissä 31.10.2008.

Elliot C. ym. (2009): Factors affecting foal birth weight in Thoroughbred horses. Theriogenology 71: 683-689.

Knottenbelt D.C. ym. (2003): Equine Stud Farm Medicine and Surgery. Saunders.

Reilas T. (2007): Alkiosta varsaksi – Eli miten sikiö kehittyy. ProHevonen 5-6: 42–49.

Rossdale P.D. & Bailey M. (2002): The horse from conception to maturity. The complete guide to horse breeding. J.A.Allen.