Kesäihottuma

Eläinlääkärin asiatarkistamia kesäihottumaan liittyviä määritelmiä

Useita islanninhevosia kiusaavaan kesäihottumaan liittyvät määritelmät on tarkistanut laillistettu eläinlääkäri. Jokaisen ihottumahevosen omistajan on hyvä tuntea sairauteen liittyvät määritelmät.

Kesäihottumalla tarkoitetaan hevosen allergiaa tietyille hyönteisille, polttiaisille.

(koonnut Kati Leppälahti)

Yliherkkyys = normaalia voimakkaampi puolustusreaktio, joka voi esiintyä millä tahansa hevosella.

Allergia = yliherkkyysreaktio tiettyä valkuaisainetta kohtaan. Oireilu edellyttää aiempaa altistumista, eli vie pitemmän aikaa kehittyäkseen. Allergian aiheuttaja on aina jokin valkuaisaine, ei esim. sokeri tai rasva-aine.

Kesäihottumassa se on tiettyjen hyönteisten syljen sisältämä valkuaisaine, ruoka-aineallergiassa se voi olla tietyn viljalajin valkuainen. Yliherkkyysreaktion aiheuttaja voi olla muukin kuin valkuaisaine.  Joku voi saada vaikka iho-oireita tietyistä paikallisesti käytettävistä ihonhoitoaineista, kun toiselle se sopii hyvin. 

Allergioille on tyypillistä, että altistumisen seurauksena vakavatkin oireet voi sittemmin laukaista hyvin pieni määrä aiheuttajavalkuaista. Kesäihottumahevosella pienikin polttiaisaltistus voi aiheuttaa massiiviset oireet, kun terve hevonen saattaa sekin jouduttuaan polttiaisten puremaksi oireilla hetken, mutta lievemmin. 

Yliherkkyysreaktio  = iho on tulehtunut,  se kuumottaa, turvottaa ja on kosketusarka. Jopa kudosnestettä voi tihkua ihon läpi. Voimakas kutina ja kipu aiheuttaa hankaamisen kautta ihon vaurioitumisen, ja rikkinäinen iho voi sitten märkiä ja muodostaa rupia, arpeutua ja paksuuntua. Oireiden perusteella ei kuitenkaan voi päätellä aiheuttajaa. 

Oireilun esiintymisaika antaa vihjeitä aiheuttajasta. Kesäihottuma oireilee polttiaisaikaan. Kesällä voi kuitenkin oireilla myös esim. allergia tai yliherkkyys jollekin laidunruohon kasville. Jotkut kasvit voivat myös aiheuttaa ihon herkistymistä auringonvalolle, jolloin oireet ovat äkillisiä ja joskus rajujakin. Talvella kesäihottuma ei oireile, mutta samanlaisia iho-oireita voi esiintyä, ja aiheuttajana olla vaikkapa ruoka-aine, väiveet, vuohispunkki, sieni-ihottuma, kurarupi jne. 

Kannattaa muistaa, että ihosairaan hevosen iho varsin usein reagoi monelle eri asialle. Eli sama hevonen voi olla kesäihottumainen ja saada muutenkin helposti yliherkkyysreaktioita vaikkapa pesu- tai hoitoaineista tai ruoka-aineista, ja jopa oireilla muita enemmän ulkoloisiin.

Polttiaisten esiintyvyys  = polttiaisten esiintymät voivat olla varsin  paikallisia. Tämä kannattaisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon hevosten tarhojen paikkoja suunnitellessa. 

Polttiaiset eivät pysty lentämään kovassa tuulessa, ehkä juuri tämä on syynä siihen, ettei niitä esiinny Islannissa. Pusikot siis pois laidunten ääreltä, tuulta hevosille!

Sateella polttiaiset eivät myöskään pääse lentämään, joten kaatosateessa voi olla ilman loimea ihottumahevonenkin. Pahin polttiaishyökkäys on kuitenkin heti sateen jälkeen, joten jos ei pysty välittömästi pukemaan loimea kun sade taukoaa, voi olla viisaampaa antaa loimen olla päällä. Onneksi hyvät ihottumaloimet kuivuvat nopeasti myös hevosen päällä.

Paikallisvalmisteet hyönteistorjunnassa = hyönteisten häätöön käytettävät paikallisvaleluliuokset (Switch Pour, Coopersect, saatavissa reseptillä) leviävät koko eläimeen levittyen ihon rasvaan. 

Aineet ovat voimakkaan rasvaliukoisia, ne liukenevat ihon talirauhasten rasvaan ja näin koko eläimeen. Yleensä ohjeissa sanotaan, että eläintä ei saisi pestä ennen käsittelyä, koska pesu poistaa ihosta rasvaa, ja aineen levittyminen heikkenee. Tämän tehon huonontumisen edeltävän pesun johdosta voi todeta koirilla helposti. 

Valmisteiden runsas käyttö, erityisesti koirilla jotka uivat paljon, on arveluttavaa, sillä aineet ovat yleensä erittäin voimakkaasti myrkyllisiä vesieliöille. Valmisteiden teho polttiaiseen ei ole aivan kiistaton. 

Monet häätöaineet tehoavat vain pieneen osaan purevista ja imevistä hyönteisistä. 

Paikalliset kortisonivalmisteet poistavat tehokkaimmin kutinaa ja muita allergisen tulehdusreaktion oireita, turvotusta, kuumotusta ja kipua, ja siten ehkäisevät hankaamista. Ja sen myötä syntyviä sekundaarisia ihovaurioita. Eläinlääkärinäkökulmasta ne puoltavat paikkaansa jo eläinsuojelullisesti, sillä ne varmasti myös estävät eläimen turhaa kärsimystä. Hydrokortisoni on aika mietoa mahdollisten haittavaikutustenkin kannalta. Myös koirien melko uusi Cortavance-liuos on tehokasta, vailla systeemivaikutuksia, joskin melko kallista hevosen pinta-alaan.

Tutkimisen ongelmallisuus  = erilaiset tutkimukset kesäihottumahoitojen tehosta sisältävät tiettyjä ongelmia.

Miten ihottumaa mitataan? Omistajako arvioi oireiden voimakkuutta? Oireet vaihtelevat suuresti riippuen hyvin monista tekijöistä. Polttiaisten määrään vaikuttavat säät, paikalliset olot kuten kasvillisuustyypit, mutta oireisiin myös elimistön sisäiset asiat, kuten muut yliherkkyyttä aiheuttavat asiat eläimen elämässä, ja ulkoiset tekijät kuten mahdollisuudet hangata ihoa.

Jokaisella ihottumahevosella on suurta vaihtelua oireissa, ja usein on mahdotonta erotella, mistä oireiden väheneminen johtuu, ja kuinka suuri osuus oireiluun on juuri silloin käytettävällä valmisteella.

Kesäihottuman periytyminen  = ei liene todennäköistä, että kesäihottuma olisi yhden geenivirheen aiheuttama, jolloin geenitesti olisi toimiva.

Sairaiden vanhempien jälkeläisistä tilastollisesti suurempi osa on sairaita, kuin terveiden jälkeläisistä. Tämä aiheuttaa houkutuksen sairaiden sulkemisesta kokonaan pois jalostuksesta. Se taas aiheuttaisi valtavan suuren geenimateriaalin häviämisen yhteisestä geenipoolista, joten todennäköinen tulos olisi ojasta allikkoon.

Asiantuntijoiden suositus on, että oriita, jotka ovat syntyneet Islannin ulkopuolella, ja sairastavat kesäihottumaa, ei pitäisi käyttää jalostukseen. Muiden kohdalla käytettäköön harkintaa. 

Toimivaa allergiatestiä kesäihottuman toteamiseen ei ole tiettävästi edelleenkään kehitetty. Ei myöskään siedätyshoitoa. Ei ole siis mahdollista todeta testillä varmasti, johtuvatko hevosen oireet kesäihottumasta vai jostain muusta. Näitä tutkitaan tiiviisti. Islantilaisille olisi hyvä, jos hevonen voitaisiin testata ennen myyntiä ulkomaille, ja pyrkiä sitten jalostuksella vaikuttamaan sairastuvien yksilöiden määrään.

Jos kesäihottumaan saadaan toimiva siedätys, Islannista vietävät hevoset voitaisiin siedättää etukäteen. Työssä on kuitenkin isoja haasteita, ja läpimurtoa on odotettu jo pitkään.

Kesäihottuma

Kesäihottuma on hevosten ja ponien sairaus, joka aiheuttaa kutinaa erityisesti harjamarrossa, hännäntyvessä, selässä, sään alueella, vatsassa ja päässä. Tavallisimmin sitä esiintyy pohjoiseurooppalaisilla ja brittiläisillä poni- ja alkuperäisroduilla, mutta minkä tahansa rotuinen hevonen voi sairastua siihen. Kutina-alueet ja oireiden voimakkuus vaihtelevat yksilöittäin, vuodenajoittain ja elinalueittain.

Kesäihottuman oireet

Kesäihottuma alkaa usein harmittoman näköisenä rapsutteluna. Hevonen hankaa vaivihkaa hännäntyveään ja harjamartoaan, joskus myös päätään, kaulaansa, vatsanalustaan, vuohiskuoppiaan ja kylkiään. Ensimmäinen kesäihottuman näkyvä oire onkin yleensä hangatut jouhet tai karvat.

Useimmiten ihottumahevosen voi tunnistaa talvellakin, mutta lievästi oireileva ja hyvin hoidettu hevonen voi kasvattaa talven aikana karvat ja jouhet takaisin niin tehokkaasti, että keväällä sitä ei juuri erota terveestä. Talvella hevosta hankkivan kannattaa kiinnittää huomiota epätavallisen resuisiin ja lyhyisiin jouhiin, erityisesti jos hevosella on niiden lisäksi paksuuntunut, voimakkaasti hilseilevä harjamarto ja hännäntyvi.

Joillakin hevosilla kesäihottumaan liittyy voimakasta hilseilyä läpi vuoden. Hännän- ja harjantyvestä irtoaa ihoa ja hilsettä suurina laattoina. Edellisvuonna hangatut ja paksuuntuneet ihoalueet uusiutuvat usein kevättalvella karvanvaihdon yhteydessä voimakkaasti hilseillen.

Jouhien ja karvan katkeilua seuraavat kokonaan karvattomat kohdat. Harjamartoon, hännäntyveen, päähän ja joskus muihinkin ruumiinosiin syntyy aluksi pieniä, jatkossa laajenevia karvattomia kohtia. Lievissä tapauksissa laikut jäävät vain karvattomiksi, mutta usein hevonen hankaa ne verille.

Harjamarron ja hännän lisäksi hevonen hankaa usein sään aluetta, selkää (yleensä selkärangan ympäriltä), vatsanalusta ja päätä. Myös jalat, kyljet ja ryntäät voivat kutista. Tammat näykkivät usein utareet ja nisät ja ruunat ja oriit esinahan verille.

Jos kesäihottumaan ei puututa ja hevonen jatkaa hankaamista, karvattomat kohdat alkavat vuotaa kudosnestettä ja verta. Iho saattaa välillä rupeutua, kunnes hevonen jälleen hankaa kutisevat kohdat auki. Vaikeassa kesäihottumassa koko ylä- ja selkälinja turvasta hännäntyveen voi olla poikittaisilla tulehtuneilla haavaumilla, jotka vuoroin umpeutuvat, vuoroin vuotavat. Iho muuttuu usein kuumaksi ja kuivuu niukkakarvaisista kohdista (turpa, silmänympärykset, utareet tai esinahka, hännänalus).

Ihottuma voi laskea hevosen yleiskuntoa ja mielialaa huomattavasti. Polttiaisten kiusaama hevonen voi olla todella ärtynyt ja hermostunut itikka-aikana. Hevonen voi muuttua myös penseäksi ja masentuneeksi.

Hankaamisen lisäksi hevonen voi yrittää helpottaa oloaan juoksemalla tarhassa edestakaisin, piehtaroimalla jatkuvasti, potkimalla vatsaansa tai jopa puremalla itseään rajusti. Ihottumahevonen voi yltää melkoiseen akrobatiaan kurottuessaan raapimaan kutiavia ruumiinosia hampaillaan - ja niitä paikkoja, joihin hampaat eivät yllä, se raapii usein seiniin, maahan, puihin, oksiin, ruokakuppiin, suolakivitelineeseen, aidantolppiin...

Kesäihottuman syyt

Kesäihottuman tärkeimmät aiheuttavat ovat Culicoides-suvun polttiaislajit. Tavalliset hyttyset, kärpäset ja paarmat eivät ole ihottuman ensisijaisia aiheuttajia, joskin ne voivat ärsyttää ihottumahevosen hankaamia aristavia alueita. Joidenkin pistävien lajien (mm. Stomoxys calcitrans, Simulium-lajit, Haematobia irritans, Aegus aegypti) on havaittu aiheuttavan samanlaisia allergiaoireita kuin Culicoides-polttiaisten. Jotkut ihottumahevoset ovat allergisia siis sekä polttiaisille että muille, isommille pistäville hyönteisille.

Culicoides-lajit viihtyvät ruohossa eivätkä lennä juuri kolmea metriä korkeammalla. Jotkin lajit laskeutuvat mieluiten hevosten jalkoihin (Culicoides chiopterus), kun taas toiset suosivat vatsanalusta (C. scoticus, C. obsoletus) ja jotkut harjaa (C. dewulfi) ja muita ruumiinosia. Israelilaiset tutkijat havaitsivat polttiaisten suosivan hevosten vatsanalusta, kun taas irlantilaistutkimuksessa hyönteisten havaittiin laskeutuvan mieluiten harjaan ja jalkoihin.

Arviot Culicoides-lajien määrästä vaihtelevat 120 ja 800 välillä. Polttiaisia ei esiinny aivan merenrannan tuntumassa eikä korkealla vuoristossa (yli 800-1 000 metriä merenpinnasta). Merenrannoilla ja vuoristoissa ihottumaoireet helpottavat usein huomattavasti tai jopa katoavat kokonaan. Vaikeimpia alueita ovat usein ruohikkoiset ja kosteat seudut.

Suomessa polttiaisia esiintyy noin huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Aktiivisimmillaan ne ovat yli viiden asteen lämmössä. Keski-Euroopan leudommassa ilmastossa polttiaiset ovat aktiivisia helmikuusta marras-joulukuuhun, ja pahimmillaan ihottuma jatkuu talvikuukausinakin. Aivan eteläisimmässä Suomessa ja rannikkojen leudossa meri-ilmastossa polttiaisia esiintyy yleensä keväisin aikaisemmin ja syksyisin myöhempään kuin sisämaassa ja pohjoisessa.

Useimmat polttiaislajit ovat aktiivisimmillaan puoli tuntia ennen auringonlaskua ja puolisen tuntia sen jälkeen. Etenkin Pohjois-Suomen valoisassa kesäyössä hyönteiset voivat olla aktiivisia koko yön.

Muutkin tekijät voivat vaikuttaa sairauteen. Yliherkkyys tuoreen ruohon valkuaiselle ja auringonvalolle voi aiheuttaa samanlaisia oireita, mutta kyse on tällöin eri sairauksista: valkuais- tai valoyliherkkyydestä. Kesäihottumaoireiden syyksi on ehdotettu myös liian valkuaispitoista ruokavaliota (erityisesti tuore laidunruoho ja/tai apila), liikunnan puutetta, ruuansulatushäiriöitä, sieni- tai bakteeri-infektioita, UV-säteilyä ja normaalia alhaisempaa hikirauhasten määrää. Kesäihottuman aiheuttavat kuitenkin ensisijaisesti polttiaiset; joskus muillakin tekijöillä on vaikutusta.

Kutisevan hevosen oireiden syy on aina yritettävä selvittää, ja on hyvä muistaa, että kaikki asiantuntijatkaan eivät tunne kesäihottumaa tai tiedä sen johtuvan hyönteisallergiasta.

 

Kaikki kesäihottuma-tekstit: Johanna Viitanen, www.kaarne.net