Kengitys

Tärkeää kavionhoidossa: 

- Oikea kengitysväli 
- Ammattimainen seppä  

 

Hyvässä kengityksessä: 

  • Kanta on kolmannes varpaasta  

  • Kavion etureunan ja sääriluun tulee olla samansuuntaisia  

  • Kehärajan suuret mutkat kertovat painevaurioista  

  • Kantojen sijainti, varpaan pituus ja taipuma  

  • Kotelon taipuma  

  • Jalkojen rakenne otettava huomioon ja kavion kuluminen sen mukaisesti

Kavion oikea kulmaus on tärkein asia kengityksessä

 

Hyvä vai huono kengitys? Jokaisen hevosenomistajan velvollisuus on opetella tietämään, millaisessa kengässä oma ratsu kulkee. Pätevän sepän lisäksi on voitava luottaa myös omiin silmiinsä.

Kengityksellä tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan sitä, että poistetaan vanhat kengät, vuollaan hevosen kaviot ja laitetaan uudet kengät paikoilleen. Kaiken tämän tarkoituksena on ennen kaikkea suojata kaviota ja sen sisäosia, mutta myös säilyttää kavion muodot ja jalka-asennot sekä pitää liikeradat ideaaleina. Lisäksi kengitys pitää hevosen pystyssä liukkaalla alustalla.  

Huonolla kengityksellä voidaan saada aikaan koko hevosen rakennetta vahingoittava tulevaisuus ja vastaavasti hyvällä kengityksellä vaikuttaa hevosen elinikää pidentävästi. Viime kädessä vastuu on aina hevosen omistajalla – myös kengityksessä. 

Mistä tunnet huonon kengityksen? 

 

− Tee visuaalinen katselmus. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, huono kengitys pistää yksinkertaisesti silmään, vastaa Thomas von Troil Islanninhevospäivässä Tampereella kysymykseen, mistä omistaja voi erottaa hyvän ja huonon kengityksen.  

− Paras neuvo on: käytä ammattiin opiskellutta seppää. Meillä kaikilla on omat tapamme kengittää. Ammattilaiset sepätkin tekevät virheitä, mutta ehkä noin millin kymmenyksissä ja sillä ei ole hyvinvoinnin kannalta merkitystä.  

Thomas kertoo, että kengittäjä lähtee aina kysymyksestä: Mikä on hevosen tarve? Hän korostaa, että sepät eivät arvostele toisiaan kysyessään kuka on viimeksi hevosen kengittänyt, vaan tieto saattaa selventää, mitä edellinen seppä on asialla hakenut. 

Thomas von Troil tietää mistä puhuu. Hän on toiminut ohjaajana Ypäjällä kouluttaen alalle uusia seppiä ja kilpaillut vuodesta 1999 seppänä muun muassa Euroopan mestaruudesta.  


Täydellinen kavio 

 

Odotin luennolta lukematonta määrää powerpoint-kalvoja kuvineen kavion läpileikkauksista aina ontumisesimerkkeihin asti. Hevoset-messujen luentotilassa istuu noin 40 aktiiviharrastajaa, joista parikymmentä on muita messukävijöitä ja loput islanninhevosharrastajia. Lisäksi on Thomas ja fläppitaulu. 

Thomas piirtää täydellisen kavion fläppitaululle. Asia on siinä ja yksinkertainen. Tärkeintä ovat oikeat kavion kulmaukset. Kengittäjällä on edessään aina neljä kaviota, joista kaikki ovat erilaisia ja kasvavat eri tavalla. Minkä luonto on tehnyt, sen on tehnyt. Jokainen kavio on luonnostaan erilainen.  

− Kengitystä pitäisi katsoa aina ylös hevosen polveen asti. Kavion kulmaukset vaikuttavat kaikkeen. Jos kulmaukset eivät ole kunnossa, rasitetaan jalan syviä ja pinnallisia koukistajia epätasaisesti, Thomas kertoo. 

Hän toteaa, että esimerkiksi pystykavio, jossa on matala, vuolematta oleva kanta, saa pinnallisen koukistajajänteen löystymään. Jos kavion kantaa nostetaan 10 astetta, vapautuu painetta syvältä koukistajajänteeltä 30 prosenttia rasitusta ja samalla pinnallisen koukistajajänteen kuorma kasvaa. Kavionhoidollisesti tärkein asia on kavion vuoleminen, se vaikuttaa koko hevosen terveyteen, liikkumiseen ja myös rakenteellisiin asioihin.  

Kavion kasvaminen ja vuoluväli ovat hyvin yksilöllinen asia, yleensä huolto tehdään 4 – 8 viikon välein. Talvella kavionkasvu hidastuu.  

Kavion ja kengän kulumiseen vaikuttaa luonnollisesti myös pohja, jolla hevonen oleskelee ja liikkuu. Aro- ja laiduneläimenä hevosen kavio on tottunut pehmeämpään pohjaan kuin nykyiset pohjat, joilla hevosta liikutetaan. Kaviota on suojattava liialliselta kulumiselta.  

 

Pohjalliset käyttöön harkiten 

 

Islanninhevosilla pohjallisten käyttö on yleistä, kun kaviossa on usein matala holvi ja antura pehmeä ja myös ratsastetaankin hieman kovemmilla pohjilla tai epätasaisissa, kivisissä maastoissa. Pohjallinen ehkäisee silloin hyvin myös kaviopaiseita. 

Thomas von Troilin mukaan pohjallisten jatkuva käytön pitää olla perusteltua, sillä kaviomekanismi ei ole luotu olemaan peitettynä ja normaalisti se myös kestää äärimmäistä rasitusta. Lisäksi pohjallinen hautoo kavionpohjaa ja aiheuttaa säteen pehmenemistä. Pohjallisten käyttö lisäksi pidentää kavion kasvuväliä.  

− Pohjallisten kanssa on aina ehdottomasti käytettävä täytettä. Paras olisi käyttää polyuretaanipitoista täytettä, koska se kiinnittyy voimakkaasti anturaan ja on siten hapeton eikä haudo. Tämän täytteen huono puoli on, että se on markkinoiden kallein vaihtoehto, mutta hevosystävällisin. 

 

Kantapainot kertaavat virheliikkeitä 
 

Varsinaisesti islanninhevosilla yleisesti käytettävillä kantapainoilla eli bootseilla ei ole kengityksen kannalta minkäänlaista merkitystä. Thomas muistuttaa kuitenkin, että bootsit kertaavat aina virheliikkeistä tulevan rasituksen määrän. 

Islanninhevosella ei turhaan kehuta olevan vahvat kaviot. Sarveisen vahvuus voi olla samanvahvuinen kuin isolla suomenhevosella. Hevosen kokoon nähden arveluttavalta kengittäjästä tuntuu nyt käytössä oleva, kilpailuissakin sallitun maksimipituus (10 cm), kun kavionpituus jo hyvin isoilla hevosillakin on yhdeksän senttimetrin pintaan.  

- Liian pitkä kavio hevosen olemukseen nähden aiheuttaa toki edessä hidastuvaa liikettä ja tekee liikkeestä ehkä näyttävän, mutta alkaa ennen pitkää kompensoida takaa. Toisin sanoen takajalat muuttuvat hitaammiksi ja hevosen ristiselän alue jää alas aiheuttaen pahimmillaan lannerankamuutoksia, jotka saattavat oireilla vähimmillään kengitysongelmina takajaloissa ja ratsastuksessa vaikkapa pukitteluna, Thomas kertoo.  

Yleisesti sanotaankin, että kantapainot tekevät jo ennestään hyvin liikkuvasta hevosesta paremman, huonosti liikkuvasta huonomman.

Ja viimeisenä aina se askarruttava kysymys: Voiko hevosella ratsastaa jos siltä puuttuu yksi kenkä?

Thomas vastaa: − Kerta ei vahingoita hevosta millään tavalla, mutta jos arveluttaa kavion kuluminen, niin laita vaikka kavion suojaksi ilmastointiteippiä. Varsinaista askellajiratsastusta, joka vaatii tiettyä tahtipuhtautta, ei varmaan voi silloin ajatella, mutta käynnissä tehty metsälenkki ei kaviota pahemmin vaurioita. 

 

Teksti: Johanna Ihalainen Kuvat: Johanna Veijanen , Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 3/2015

Kengitysseppä Thomas von Troil opasti ratsukengitykseen kevään hevosmessuilla Tampereella.