Ravitahtinen töltti

Ravitahtisen töltin parantaminen vaatii tietoa, rentoutta ja malttia

Tölttivalmennuksen tavoitteena on parantaa hevosen tasapainoa ja ratsastettavuutta töltissä. Valmennustavoissa on kuitenkin eroja, kun valmennetaan passitahtista tai ravitahtista tölttiä, vaikka tavoite onkin sama. Askellajiratsastajan on hyvä tunnistaa ravitahtisen töltin syyt ja seuraukset sekä valmennustapoja, joiden avulla voi auttaa hevosta löytämään oikean tahdin ja tasapainon töltissä. 

Tölttikoulutuksen alkuvaiheessa useat nuoret hevoset voivat olla ravitahtisia, mutta se ei kuitenkaan merkitse sitä, että ne olisivat automaattisesti nelikäyntihevosia. 

Esimerkkinä mainittakoon kaksi kuuluisaa periyttäjää, Nattfari frá Ytra-Dalsgerði ja Kjarval frá Sauðárkróki. Kumpikaan oreista ei esittänyt tölttiä askeltakaan peruskoulutuksen aikana ja ne jouduttiin kouluttamaan tölttäämään niin sanotusti askel askeleelta. Myöhemmin, kun niiden voima ja tasapaino oli riittävän kehittynyt, kuoriutui molemmista korkein pistein arvosteltuja viisikäyntihevosia, jotka periyttävät edelleen jälkeläisilleen vahvaa töltin ja passin taipumusta. 

Ravitahtisen töltin syyt ja tuntomerkit

Vahva ravitahtisuus kulkee usein geeneissä, mutta perinnöllisyys ei ole yksinomaan syynä. Merkittävämpi tekijä on hevosen koulutus- ja valmennusmetodi. Melko yleinen ongelma on, että hevosen varsinaista tölttikoulutusta ei tehdä kunnolla. 

Hevonen esimerkiksi tölttää vain kun vauhtia on paljon ja sitä tuetaan ohjalla, ja se rikkoo raville alinomaa, eikä ratsastaja kykene kontrolloimaan hevosta töltissä. Hevonen ei osaa siirtyä tölttiin käynnistä ja ylläpitää tasapainoaan töltissä työ- tai keskitempossa. 

Jokainen hevonen pitäisi kouluttaa tölttäämään oikeilla avuilla, riippumatta siitä, miten vahva tölttitaipumus hevosella on perimässään. Mikäli hevosella on vähäisempi taipumus lateraaliseen liikkumiseen, tarvitsee se ratsastajalta enemmän apua töltin löytymiseen. Onkin ensisijaisen tärkeää, että nuoren hevosen tölttikoulutus tehdään ammattitaitoisesti. 

Hevosen tapa liikkua ja käyttää kehoaan vaikuttaa töltin ravitahtisuuteen. Erittäin ravitahtisessa töltissä hevonen liikkuu usein liian korkeassa muodossa pää liioitellun ylhäällä, jolloin hevosen lavat ovat alhaalla ja sen koko selkä painuu notkolle. 

Notkoselkä puolestaan johtaa hevosen ylälinjan heikkouteen ja takaosan työskentelyn puutteellisuutteen. Hevosen takajalkojen askeleet ovat lyhyet ja hakevat raville, vaikka etujalat näyttävät tölttäävän. Lyhyet takajalan askeleet eivät myöskään kanna hevosen painoa ja sen etujalat rasittuvat enemmän. 

Kaiken kaikkiaan hevosen tapa liikkua on sen lihaksiston kehitykselle haitallista. Usein nähdäänkin vahvan alakaulan kehittäneitä hevosia, jotka ovat todella jäykkiä suustaan. Myös hevosten selkälihaksisto on usein puutteellinen. Ensimmäinen askel hevosen valmentamisessa puhtaasti ja tasapainoisesti tölttääväksi ratsuksi on opettaa hevonen liikkumaan oikein siten että ratsastaminen ei rasita sen kehoa ja oikeiden lihasten kehitys varmistetaan.

Tavoitteena oikea liikkumistapa ja tasapaino

Erittäin ravitahtinen hevonen käyttää kehoansa niin sanotusti väärinpäin. Yksi virhe aiheuttaa seuraavan ja kaikki yhteensä korostavat hevosen ravitahtisuutta. 

Hevonen pitää opettaa venyttämään ylälinjaansa alas ja eteen, jotta se voi kehittää tasapainoaan, lihaksistoaan ja ylälinjaansa oikein. Se merkitsee sitä, että hevonen oppii ratsastajan pohkeiden, istunnan ja ohjastuen kautta laskemaan päätänsä alemmas rentoutuen niskastaan ja venyttämään koko ylälinjaansa kaarevasti alas ja eteen. Tällöin hevosen kaulanikamiin liittyneet lihassäikeet, niskasiteet, venyttävät hevosen koko selkälihaksistoa ja ne nousevat kannattelemaan ratsastajan painoa oikein. 

Näin liikkuessaan hevonen saa käyttää kaulaansa ja ylälinjaansa selkänsä nostamiseen ja  paremman tasapainon ja liikkumisen edistämiseen ratsastuksessa. Mikäli sille ei anneta mahdollisuutta käyttää selkäänsä oikein, sen täytyy kantaa itseään ja ratsastajaansa pitkillä selkälihaksillaan, jotka eivät ole painon kantamiseen tarkoitettuja. Tällöin selkälihakset jännittyvät ja vaikeuttavat hevosen normaalia liikkumista, mikä vaikuttaa muun muassa juuri hevosen takajalkojen askelpituuteen.

Paino takaosalle

Kun hevosen takajalkojen liikerata muuttuu pidemmäksi, kantaa se painoa enemmän takaosallaan, mikä on kaiken ratsastuksen tavoite. Takaosa on hevosen moottori ja sen tehostaminen säästää hevosta ja pidentää sen käyttöikää kun se oppii kantamaan painoa oikein, sekä selällään että takaosallaan. 

Harjoitusta tehdään aluksi käynnissä ja ravissa, jotta hevonen oppii ensin käyttämään kehoansa oikein ja sen lihaksisto kehittyy ja myöhemmin harjoitusta käytetään myös töltissä. 

On erittäin tärkeää, että hevonen oppii työskentelemään oikeassa muodossa, sillä se määrittelee minkälaisessa tasapainossa hevonen liikkuu ja miten se käyttää lihaksistoaan.  Hevosen on osattava hyvin väistättävät avut ja sen on oltava niskastaan ja suustaan pehmeä ja hyvin reagoiva. Ilman näitä on turha pyrkiä vaikuttamaan hevosen tölttiin. 

Erittäin ravitahtisten hevosten kanssa on ensiarvoisen tärkeää, että ne osaavat perusasiat todella hyvin ja usein onkin palattava perusasioiden äärelle. Eteen ajavien ja pidättävien apujen on toimittava moitteettomasti. Hevosta valmistellaan paljon käyntityöskentelyllä, jossa puolipidätteitä ja istunta-apuja käyttämällä on mahdollista hidastaa hevosen käyntiä. 

Se ei merkitse sitä, että hevosen energia ja eteenpyrkimys vähenee, vaan hevonen saadaan odottamaan ratsastajaansa ja sitä saadaan käynnissä kokoamaan itseään ja siirtämään painoaan enemmän takaosalleen.

Siirtymisharjoituksilla tuloksiin

Tavoite on, että hevonen ei jännity kokoamisesta käynnissä. Hevosen tulisi selkeästi siirtää painoa takaosalleen ja pysyä kevyenä edestä ja ratsastajalla on hevosen suuhun vain todella kevyt ja vähäinen tuntuma. 

Hevonen kulkee pyöreässä, melko matalassa muodossa, jolloin ratsastaja voi tuntea sen selän nousevan. Kun hevonen siirretään tölttiin, tulisi siirtyminen tehdä rauhassa ja huolella ja käyttää siihen riittävä aika ja matka. Ei niin, että hevonen yhtäkkiä ampaisee tölttiin ja käynnissä tehty valmistelu katoaa taivaan tuuliin. 

Samoin siirtyminen käyntiin on suoritettava huolella ja yleistä onkin, ettei hidastamiseen töltistä käyntiin kiinnitetä riittävästi huomiota. Hidastaminen tapahtuu askel askeleelta, jolloin hevonen kantaa itsensä loppuun asti eikä painaudu ratsastajan ohjastuntumaa vastaan ja pahimmassa tapauksessa riko raville ennen siirtymistä käyntiin. 

Joka ikinen kerta, kun hevonen saa siirtyä käyntiin rikottuaan töltistä raville, ratsastaja huomaamattaan palkitsee hevostaan antamalle sille levon käynnissä. Hevonen oppii todella nopeasti, että töltin rikkominen raviin mahdollistaa sille tauon työnteossa.

Hevosen rikkoessa töltiltä raviin, on ratsastajan reagoitava ripeästi. Hevonen on heti käyntiin hidastuksen jälkeen koottava uudestaan ja siirrettävä edes muutaman askeleen verran töltille, jonka jälkeen se saa palkintonsa, eli käyntitauon.

Kun hevonen siirtyy tölttiin, on vauhdin oltava niin hidas, että ratsastaja pystyy helposti vaikuttamaan hevosen muotoon ja millä tahansa askeleella siirtämään hevosen pehmeästi takaisin käyntiin. Alussa on tärkeätä tyytyä vain muutamiin askeliin tölttiä, eikä odottaa kunnes hevonen väsyy ja pahimmassa tapauksessa tippuu raviin. 

Päämääränä on ennen kaikkea opettaa hevonen siirtymään tölttiin siten, ettei hevonen jännity niskastaan liian korkeaan muotoon ja menetä selkänsä ja takaosansa oikeaa työskentelyä, mikä saavutettiin käynnissä. Tässä harjoituksessa töltin laatu korvaa määrän. Mieluummin lyhyempi matka hyvää tölttiä, missä siirtymiset onnistuvat ja hevonen työskentelee oikein, kuin liian pitkä matka, jolloin ratsastaja menettää hevosen muodon ja pehmeyden sekä töltin oikean tahdin. 

Joillekin hevosille tasapainon löytäminen töltissä on vaativampaa ja sen vuoksi onkin tärkeää olla reilu hevosta kohtaan ja antaa sille aikaa töltin kehittymiselle. Hevosen on voiman ja tasapainon saavuttamisen lisäksi opittava myös luottamaan itseensä ja töltistä on tultava hevoselle positiivinen askellaji. 

On tärkeää, ettei hevoselta aleta vaatimaan kovempaa vauhtia, ennen kuin se on saavuttanut riittävän voiman, tasapainon ja itseluottamuksen siirtymisessä ja hitaammassa vauhdissa. Tämä sääntö pätee kaikkien askellajien valmennukseen!

Istunta ja avut merkittävässä osassa

Ratsastajan kyky säilyttää hyvä tasapaino on ensiarvoisen tärkeää, sillä erittäin ravitahtisen hevosen oma tasapaino töltissä on mitäänsanomaton. Tasapainon lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota, kuinka ratsastaja sijoittaa painonsa hevosen selässä. Ravitahtiseen tölttiin taipuvaisten hevosten ongelmakohtana on usein niiden selän työskentely, joka on helposti notkolla. 

Ratsastaja pystyy auttamaan hevosta työskentelemään paremmin selällään töltissä keventämällä aavistuksen painoa satulasta puolikevyen istunnan avulla ja aktivoimalla hevosen vatsalihasten ja takaosan työskentelyä pohjeavuilla. Mikäli ratsastaja istuu löysänä ja painavana syvällä satulassa, on notkoselkäisesti liikkuvalle hevoselle vaikeampaa muuttaa selän työskentelyä. 

Apujen käytön oikeellisuus ja ajoitus ovat merkittävää kaikessa ratsastuksessa, mikäli kehitystä halutaan tapahtuvan. Tämä pätee myös ravitahtisen töltin ratsastuksessa. 

Ratsastajan on osattava auttaa hevosta töltissä oikealla hetkellä, mutta vielä tärkeämpää on kyetä jättämään hevonen rauhaan apujen jatkuvalta painostamiselta kun tahti paranee. Muutoin hevonen helposti turtuu ratsastajan avuille ja pahimmassa tapauksessa lopettaa yrittämisen, kun sitä ei riittävän usein palkita jättämällä se rauhaan apujen paineelta.

 

Teksti Jenni Kurki. Julkaistu Isanninhevonen-lehdessä 6/09