Passitahtinen töltti

Passitahtisuuden syitä on useita

- neuvoja tahdin korjaamiseen

 

Töltti on islanninhevosen merkittävin ominaisuus ja syy rodun suosioon ratsuhevosena. Siksi askellajiratsastuksessa kiinnitetään huomiota juuri töltin hiomiseen, jolloin päämääränä on mahdollisimman miellyttävä ja puhdastahtinen töltti. 

Vaikka lähes kaikilla islanninhevosilla on tölttitaipumus perimässään, ovat yksilöiden väliset erot huomattavia. Yksi hevonen tölttää automaattisesti puhdasta tölttiä, mutta toinen tarvitsee huomattavan määrän valmentamista, ennen kuin se saavuttaa varmuuden ja tasapainon puhtaassa töltissä.

Töltin valmentaminen voi olla hyvin vaihtelevaa yksilön luontaisesta askellajitaipumuksesta riippuen. Töltti, joka ei ole tahdiltaan puhdasta, voidaan karkeasti luokitella ravitahtiseksi tai passitahtiseksi.

Mitä on passitahtinen töltti?

Passitahtisessa töltissä liikerata alkaa enemmän tai vähemmän lähestyä passia, jolloin tahti alkaa muuttua nelitahtisesta kaksitahtisemmaksi. Puhtaassa töltissä tahti on selkeästi nelitahtinen ja ratsastaja voi kuulla kavioiden kopseen selkeästi tasaisin väliajoin nelitahtisena 1-2-3-4-1-2-3-4. Passitahtisessa töltissä tahti alkaa muuttua vaihtelevissa määrin kaksitahtisemmaksi ja ratsastaja voi kuulla tahdin muuttuvan enemmänkin 1-2---3-4---1-2---3-4.

Passitahtinen hevonen liikkuu jäykästi. Sanotaankin, että passitahtisen töltin ratsastamista tulisi välttää sen jäykistävän vaikutuksen vuoksi. Useat passitahtisesti liikkuvat hevoset ovat etupainoisia tai muutoin raskaita etuosastaan ja tukeutuvat sen vuoksi normaalia enemmän ohjalle. Hevonen saattaa astua takajaloillaan pitkälle runkonsa alle, muttei silti kanna painoa takaosallaan. Erittäin passitahtinen töltti on ratsastajalle epämiellyttävää istua, sillä jokainen askel hyppäyttää ratsastajaa satulasta.

Mistä passitahtisuus johtuu?

Yleensä syy töltin passitahtisuuteen löytyy tavasta, jolla hevosta on ratsastettu. Omaa ratsastustaitoa parantamalla ja hevosen valmennustapoja muuttamalla saadaan kuitenkin hyvin tuloksia aikaan. Töltin tahdin säilyminen puhtaana on peräänkuulutettu ominaisuus esimerkiksi asiakaskäytössä olevilla hevosilla, joita ei voida määrätietoisesti valmentaa ja pitää tölttiä puhtaana. Tärkeintä olisi, että ratsastaja kykenisi arvioimaan syyt, joista passitahtisuus johtuu ja suunnittelemaan hevosensa valmennuksen sen pohjalta.

Yleisimpiä syitä passitahtisuuteen ovat muun muassa hevosen jäykkyys, jännittyneisyys, laiskuus, keskittymättömyys tai huono tasapaino. Monet näistä tekijöistä kulkevat käsi kädessä hevosen ratsastettavuuden ja askellajien yleisen tason kanssa.  

Joihinkin tekijöihin on vaikeampi vaikuttaa, kuten hevosen rakenteellisiin ja perinnöllisiin ominaisuuksiin. Jotkut hevoset ovat synnynnäisesti jäykempiä rungostaan ja siten alttiimpia passitahtiseen tölttiin. Joskus taas passitahtisuuden syynä voi esimerkiksi olla kipeä selkä tai kinnerpatit, siksi olisi aina varmistettava hevosen terveys ennen määrätietoisen valmennuksen aloittamista.

Perusteilla eroon passitahtisuudesta

Jotta hevonen voi oppia tai kehittyä mitenkään, on tärkeää, että hevonen ajattelee eteenpäin ja reagoi ratsastajan eteen ajaviin apuihin. Usein passitahtisten hevosten ongelma jäykkyyden lisäksi on eteenpyrkimyksen puute, jolloin hevonen liikkuu löysästi. Ratsastaja keskittyy ehkä liikaa hevosen notkisteluun ja unohtaa aktivoida hevosta riittävästi eteenpäin. 

Hevosen voi herättää ajattelemaan eteenpäin pienillä laukkaspurteilla ennen töltin ratsastamista tai harjoittelun lomassa. Laukka on myös irrottava askellaji, mikä auttaa vähentämään jäykkyyttä hevosessa, mistä on hyötyä töltin ratsastamisessa. 

Eteen ajavien apujen lisäksi yhtä tärkeätä on, että hevonen reagoi hyvin pidätteisiin. Istunnalla, äänellä ja ohjalla tehtyjen pidätteiden tulee mennä sujuvasti läpi niin, ettei hevonen vastustele ratsastajan apuja. Hevosen tulisi ottaa ohjaspidätteet pehmeästi vastaan ja myödätä niskastaan. 

Hevosen on ymmärrettävä hyvin eteen ajavien ja pidättävien apujen yhteistoiminta, eli puolipidätteet, joista on huomattava apu tahdin korjaamisessa. Puolipidätteiden toimivuudella on ratkaiseva merkitys, jotta hevonen saadaan kantamaan itseänsä enemmän takaosallaan ja kevenemään etuosastaan. 

Volteilla parannetaan notkeutta ja pehmeyttä

Ratsastamalla hevosta kaarevilla urilla ja tekemällä erilaisia kouluratsastusharjoituksia saadaan hevosta notkeammaksi rungostaan ja vastaanottavaisemmaksi ratsastajan avuille. Erikokoisten volttien, pääty-ympyröiden ja kiemuraurien ratsastaminen on hyvä tapa aloittaa hevosen notkistaminen. 

Rungostaan taipuneena hevosen on vaikeampaa jäykistyä ratsastajan ohjastuntumaa vastaan ja on helpompi saada hevosen takaosa työskentelemään aktiivisemmin, mikä edesauttaa puhtaan tahdin löytymistä töltissä. Voltit pitää ratsastaa niin, että hevonen taipuu voltin mukaan rungostaan ja notkistuu kyljistään. Ratsastajalla tulisi olla tunne, että hevonen on voltilla taipuneen sisäpohkeen ympärille. Ulko-ohjan ja pohkeen tuki pidetään koko ajan yllä. Sisäohja vaikuttaa taivutukseen vähiten ja sisäohjan tuntuma on vain minimaalinen, taivutusta ei saada tai ylläpidetä sisäohjan jatkuvalla paineella. 

Mikäli hevonen on todella jäykkä, on fiksua aloittaa hevosen notkistaminen maasta käsin erilaisilla harjoituksilla, missä hevosta autetaan taipumaan rungostaan. On tärkeää suunnitella harjoitukset niin, että hevonen notkistuu vähitellen rungostaan, eikä täydellistä taipuvaisuutta vaadita heti alusta. Normaalia on, että hevonen on alussa selkeästi jäykempi toiseen suuntaan ja kehittyessään tämä jäykkyys voi vaihdella puolta, mikä on vain hyvä merkki. Alussa on käytettävä runsaasti aikaa volttityöskentelyyn käynnissä, jotta hevonen notkistuu ja oppii reagoimaan oikein ratsastajansa pieniinkin apuihin. Oikoteitä ei ole. Mikäli volttien ratsastaminen ei onnistu hyvin käynnissä, ei se onnistu töltissä tai ravissakaan, sillä vaikeusaste lisääntyy heti kun vauhti kasvaa. 

Ratsastajan on kiinnitettävä huomiota siihen, että hevonen kantaa itsensä kevyenä, eikä pyri tukeutumaan ratsastajan kättä vasten. Mikäli hevonen tukeutuu liikaa ratsastajan kädelle, on tilanne korjattava nopeasti. Käyttämällä puolipidätteitä ja esimerkiksi väistättämällä hevosta muutamia askeleita sivulle saadaan usein hevonen kevenemään edestä. Erittäin tärkeätä on, että ratsastaja kykenee harjoituksen myötä hallitsemaan hevosen etu- ja takaosaa tarkalleen siten, että hevonen pysyy halutun kokoisella voltilla hyvin taipuneen ja asettuneena. 

Volteilla työskenneltäessä voidaan lisätä harjoitusten vaatimustasoa helposti.  Pienet temponvaihtelut pääty-ympyrällä ovat tehokkaita harjoituksia, joilla saadaan hevosen takaosaa aktivoitua. Pohkeenväistön ja avoväistön opettamisesta on paljon hyötyä hevosen valmennuksessa ja niiden käytön yhdistäminen voltilla työskentelyyn on erittäin tehokasta. Esimerkiksi väistättämällä hevosta sivuille pohkeenväistön lailla voidaan vaihdella voltin kokoa pienemmäksi ja suuremmaksi. 

Epäsäännöllisillä kaarevilla urilla tuloksia

Hyödyllinen harjoitus on ratsastaa hevosta niin sanotuilla epäsäännöllisillä kaarevilla urilla eri askellajeissa, jolloin suunta vaihtuu usein ja volttien ja ympyröiden koko vaihtelee. Erittäin tärkeää on, että ratsastajalla on jatkuvasti tarkka visio aiotusta ratsastustiestä.

Erilaiset kahdeksikot, kiemura-urat ja u-käännökset saavat hevosen usein keskittymään tarkemmin ratsastajaansa, kun ratsastustie vaihtuu jatkuvasti. Harjoitus lisää hevosen notkeutta ja parantaa ratsastajan hallintaa hevoseensa. Harjoitus on yllättävän vaativa ratsastaa siten, että hevonen taipuu jokaisessa kaarteessa ja käännöksessä, eikä pyri painautumaan ei-haluttuun suuntaan ulko- tai sisälapa edellä. 

Puhtaan tahdin ylläpitäminen maastossa

Aina ei ole mahdollisuutta ratsastaa hevosta kentällä kaarevilla urilla. Mikä siis avuksi, kun töltti muuttuu maastolenkillä suoralla tiellä passitahtiseksi? Esimerkiksi pienillä tempomuutoksilla pyritään löytämään vauhti, missä töltti on puhtainta. Aluksi on hyvä ratsastaa hevosta siinä tempossa, mikä on suotuisinta puhtaan tahdin kannalta ja vähitellen vaihdella tempoa hevosen kehittyessä.

Maastossa, missä ei ole autoliikennettä, voi harjoitella kiemurauraa tien laidasta laitaan aluksi käynnissä ja myöhemmin töltissä. Jokainen tien laidassa tehty kaarre voidaan mieltää osaksi volttia ja tarkoituksena on saada hevonen taipumaan vuorotellen puolelta toiselle. Hevonen tulisi suoristaa aina välissä kun tien puolta vaihdetaan. Pohkeenväistöjen ja avotaivutusten harjoittelu maastossa on yhtä hyvin toteutettavissa kuin ratsastuskentälläkin ja näistä kouluratsastusharjoituksista on usein huomattavaa apua töltin tahdin löytämiseen, kun hevosen notkeutta ja kuuliaisuutta voidaan parantaa.

Usein erittäin tehokasta on ratsastaa hitaassa tai keskitempoisessa töltissä hieman epätasaisessa maastossa, kuten metsätiellä ja polulla tai tien pientareella. Tällöin hevonen usein keskittyy paremmin, mihin asettelee jalkansa ja tämä saattaa auttaa puhtaan tahdin löytymiseen.  

Eteenpyrkimyksen herättämiseksi ja jäykkyyden poistamiseksi on hyvä ottaa lyhyt mutta rivakka laukkaspurtti. Lähes poikkeuksetta töltin tahti paranee laukan jäljiltä.  

Tärkeätä on muistaa pyrkiä palkitsemaan hevonen puhtaasta töltistä. Se tapahtuu yksinkertaisesti jättämällä hevonen ”rauhaan ratsastajan avuista” ja antamalla hevosen töltätä ilman ratsastajan alituista vaikutusta. Mikäli tahti menetetään, alkaa ratsastaja taas vaikuttaa hevoseen enemmän, kunnes tahti saadaan korjattua ja hevonen saa vapauden avuista.  

Jäykkyys syynä passitahtisuuteen

Passitahtista tölttiä aiheuttavaa jäykkyyttä esiintyy useimmiten hevosen selässä ja kyljissä. Jäykkyys tuottaa hevoselle vaikeuksia taipua rungostaan kaarevilla urilla ja ylläpitää tasapainonsa ilman tukeutumista ratsastajan kättä vasten.

Jäykkyyden syynä voivat olla hevosen rakenteelliset tekijät, mutta ennen kaikkea vääränlainen ratsastus. Ensimmäinen askel passitahtisen töltin korjaamisessa onkin pyrkiä oikeanlaisella ratsastuksella vähentämään hevosen jäykkyyttä.

Hevosen jännittyneisyys johtaa usein passitahtisuuteen, sillä jännitys aiheuttaa jäykkyyttä. Jännittyneen hevosen kanssa on tärkeätä käyttää aikaa perusasioiden hiomiseen ja rakentaa luottamus hevoseen. Niin kauan kuin hevonen on jännittynyt, ei hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö ole sellaisessa tilassa, jossa hevonen voisi omaksua uusia oppeja.

Teksti Jenni Kurki. Julkaistu Isanninhevonen-lehdessä 6/09