Käynti

"Käynti on askellajeista herkin häiriöille, ja se paljastaa selvästi hevosen peruskoulutuksen laadun". (kilparatsastaja, valmentaja, eläinlääkärin Gerhard Heuschmann) 

1.Käynti on selvästi nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kaviot koskevat maahan kukin vuorollaan. Sään-
nöllisyys ja rentous tulee säilyttää kaikissa käynnissä esitettävissä liikkeissä.

2.Jos saman puoleiset etu- ja takajalka siirtyvät samanaikaisesti tai melkein samanaikaisesti, käynti ei ole
puhdasta (nelitahtista), vaan ”passia” tai ”passimaista”, mikä on erittäin vakava virhe askellajia arvos-
teltaessa


3. Käynnin tempot eritellään keskikäyntiin, koottuun käyntiin, lisättyyn käyntiin sekä vapaaseen käyntiin.
Näiden kesken tulee olla nähtävissä selkeä ero hevosen muodossa ja yliastunnassa.  

3.1. Keskikäynnissä
askel on puhdas, säännöllinen ja irtonainen hevosen liikkuessa eloisasti, mutta kui-
tenkin rauhallisesti säilyttäen
kevyen kuolaintuntuman. Askelpituus hieman kasvaa ja takakaviot astuvat etukavioiden jälkien eteen. Ratsastaja säilyttää kevyen, pehmeän ja tasaisen tuntuman hevosen suuhun.
3.2. Kootussa käynnissä
hevonen liikkuu kaula kohollaan kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja pehmeässä peräänannossa, säilyttäen kevyen kuolaintuntuman turpalinjan lähestyessä luotisuoraa. Takajalkojen tulee säilyttää tarmokas liike. Askel lyhenee ja tulee samalla korkeammaksi kaikkien nivelten taipuessa voimakkaammin. Tahdin on säilyttävä säännöllisenä ja rauhallisena, askeleen voimakkaana ja jäntevänä.
3.3. Lisätty käynti
on niin matkaavoittavaa kuin mahdollista jalkojen siirron tulematta kiireiseksi tai epäsäännölliseksi.
Takakaviot astuvat selvästi etukavioiden jälkien eteen.
Ratsastaja antaa hevosen kaulalle vapautta. Kuolaintuntuma on silti säilytettävä.
3.4. Vapaa käynti
on rentoutunut askellaji, jossa hevonen saa täydellisen vapauden laskea ja venyttää kaulaansa. Takajalkojen tulee astua selkeästi etujalkojen jättämän merkin ylitse. Matkaavoittavuus ja askelten pituus ovat olennaista laadukkaalle vapaalle käynnille.
3.5. Venytys pitkille ohjille käynnissä ja kaulan ojentaminen
antavat hyvän kuvan hevosen tasapainoista, pehmeydestä, kuuliaisuudesta ja rentoudesta. Esittääkseen liikkeen oikein ratsastajan tulee antaa hevoselle ohjaa ja sallia hevosen asteittain venyttää eteen-
ja alaspäin.  Hevosen niskan venyessä eteen/alas, hevosen suun tulee laskeutua noin olkakyhmyn tasolle
(engl. point of the shoulder). Hevosen tulee säilyttää pehmeä ja vakaa kuolaintuntuma, tahdin tulee säilyä tasaisena, lapojen vapaina ja takajalkojen aktiivisina. Lyhennettäessä ohjia tulee hevosen hyväksyä ohjastuntuma ilman vastustelua.

 

Lähde: Kilpailusäännöt - SRL
II Kouluratsastus
Kouluratsastussäännöt 2015
203. käynti)