Hyvä opetushevonen


Kohti puhtaita askellajeja


Askellajiratsastus on enimmäkseen tavallista perusratsastusta, jossa hevosta haetaankulkemaan oikein itsensä kantaen, avuille kuuliaisena, puhtaassa tahdissa eri askellajeissa. Lisämaustetta tuovat ”ylimääräiset askellajit" töltti ja passi, joiden ymmärtminen on avain onnistuneeseen askellajiratsastuskokemukseen.

Termistössä on paljon tahtivirheitä kuvaavia ilmauksia. Tässä muutama esimerkki,millaisten asioiden kanssa askellajiratsastuksessa työskennellään.


1.Puhdas töltti
nelitahtinen koottu askellaji, jossa ei ole liitovaihetta. Sitä haluavat kaikki, sillä nelitahtinen töltti, jossa liike kulkee aidosti hevosen läpi, on nautinto ratsastaa. Puhtaassa töltissä on kahdeksan vaihetta, jotka kaikki kestävät yhtä kauan. Töltissä hevosella on yksi tai kaksi jalkaa maassa ja puhtaassa töltissä on lateraalinen ja
diagonaalinen vaihe.

2. Passitahtinen töltti
on tahtivirhe, jossa lateraalinen vaihe eli samanpuoleiset jalat maassa kestää pitempään kuin muut vaiheet. Hevosen takajalan liike on hidasta, pitkää ja ponnetonta. Töltin soljuvuus katoaa ja ratsastajalle tahtivirhe välittyy liikkeen jäykkyytenä.

3. Ravitahtinen töltti
tarkoittaa sitä, että diagonaalinen vaihe, jossa hevosella on ristikkiset jalat maassa, kestää liian pitkään. Ravitahtisessa töltissä hevosen takajalan liike on usein lyhyttä ja voimatonta, eikä hevonen kanna itseään oikein.

4. Puhdas liitopassi
kilpa-askellaji, joka vaatii hevoselta äärimmäistä tasapainoa ja kantokykyä ja ratsastajalta suurta kehonhallintaa ja herkkyyttä. Liitopassissa hevonen kulkee suorana, hyvässä tasapainossa ja sen saman puolen jalat tulevat lähes yhtä aikaa maahan, takajalka aavistuksen ennen etujalkaa. Sen jälkeen seuraa liito
vaihe ja sen jälkeen toisen puolen jalat tulevat maahan. Liitovaihe on selvästi havaittavissa ja vauhti mahdollisimman kova.

5. Liian hidas passi
on tahtivirhe, jossa liitovaihe jää liian vähäiseksi. Mikäli liitovaihe häää kokonaan, muuttuu askellaji passitahtiseksi töltiksi. Liitopassista hevonen rikkoo helposti laukalle, mikäli se tulee etupainoiseksi ja etujalka osuu maahan ennen takajalkaa

Toimitus suosittelee askellajiratsastuksen aloittamista hyvässä ratsastuskoulussa. Millainen on hyvä opetushevonen?

Hyvä opetushevonen pitää ihmisistä

 

Unelmatuntsari on harrasteratsastajan onni, ohjaajan paras työkaverija tallinpitäjälle säkillinen kultaa.

 

Hyvän asiakashevosen tärkein ominaisuus on luonne. Se suhtautuu maailmaan ja ihmisten kotkotuksiin rauhallisesti, mutta ei ole sulkeutunut, vaan kiinnostunut ympäristöstään. Se lähtökohtaisesti pitää ihmisten kanssa toimimisesta. Unelmatuntsarilla on hyvä itseluottamus, eikä se hae turvaa ratsastajasta. Lyhyesti sanottuna se on luotettava, tasainen, rohkea ja ihmisistä luontaisesti pitävä, sosiaalinen hevonen. Ratsastaessa se on sopivan vireä, mutta ei liian herkkä.

Jyväskyläläisen Reykhestarin omistajan Suvi Soivuoren unelmatuntsari on nöyrä ja omalla moottorillaan toimiva. –Hyvä opetushevonen toimii myös lapsilla. Se on vahvatölttinen, mutta kaikki askellajit ovat kuitenkin selkeät. Luotettavuus on tietenkin ihan numero yksi!


Monitoimipolle ilahduttaa kaikkia ratsastajia


Raumalaisen Talli Baldurin Piia Pensikkala on pitänyt talliaan toistakymmentä vuotta. Hän arvostaa hevosta, joka on vakaa ja hyvin koulutettu. −Hyvä asiakashevonen mukautuu helposti eritasoisten ratsastajien ratsuksi ja sillä on oikein ratsastettuna selkeät askellajit. Sen ei tarvitse olla automaattiratsu, mutta sen tulee vastata avuille suhteellisen helposti, jotta ratsastaja oppii niitä käyttämään, Piia sanoo.

Parhaimmillaan opetushevonen toimii monipuolisessa käytössä ja mukautuu ratsastajiinsa. Siltä osin sitä voi jopa kutsua älykkääksi. Fiksu ja sopivan itseriittoinen hevonen ei hämmenny ratsastajan ristiriitaisistakaan avuista; se miettii ensin ja tekee vasta sitten. Ylöjärveläisen Tuulensillan tallin yrittäjä Johanna Ihalainen toteaa, että toimivin tuntihevonen on keskireipas tai siitäkin vielä reippaampi. Jos hevonen liikkuu useita kertoja viikossa niin viljaa pitää olla, jotta eteenpyrkimys säilyy tuntityössä, Johanna sanoo. Hänen mukaansa siinä missä vahvaravinen tuntihevonen opettaa ratsastajan keventämään ravissa ja ratsastamaan laukkaympyröitä, tarjoaa tuntikäytössä hyvätölttinen ja vahvapassinen hevonen kokeneille ratsastajille upeita elämyksiä näissä askellajeissa, vaikka jääkin talliin laukka- tai ravituntien ajaksi. Reilunkokoinen ja hyvärakenteinen pärjäätyössään.

Islanninhevostalleilla on tänä päivänä todella paljon aikuisratsastajia. Johanna Ihalainen kertoo, että heillä käy paljon aikuisia ratsastajia ja hevosten täytyy olla reilunkokoisia ja rakenteeltaan kestäviä. Kaikki tuntihevosemme ovat säkäkorkeudeltaan lähemmäs 140-senttisiä ja ylikin. Tölttiä niillä pitää olla riittävästi, mutta liika lateraalisuus paljon tasaisella liikkuville tuntihevosille lisää passitahtisuutta, Johanna sanoo.

FEIF-ohjaaja Mari Väyrynen-Kunnas korostaa, että hevosen ominaisuuksien lisäksi oikeat ja sopivat varusteet ovat erittäin tärkeitä hevoselle, jotta se ei esimerkiksi satulan vuoksi kipeydy. Myös ratsastajalle satulalla on suuri merkitys. Islanninhevosen selkään mahtuu usein lyhyt satula. Oikean istunnan ja tasapainon oppimista hankaloittaa liian pieni satula, joka ohjaa ratsastajan väärään asentoon ja vaikeuttaa hyvän istunnan löytämistä ja apujen käyttöä. On hyvä valita hevosia, joiden selkään rakenteen puolesta sopii satula, johon aikuinen järkevästi vielä mahtuu.

Johanna Ihalainen toteaa, että muunkinlainen hevonen kuin unelmien tuntihevonen on unelma, kunhan
sille löytyy sopiva ratsastaja. Ohjaajan tärkeimpiä tehtäviä onkin löytää toisilleen sopivat mätsit, se on sekä ratsastajan että hevosen edun mukaista!

 

Teksti: Kati Leppälahti, Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 1/2016