Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Ratsastajan avut

Kaikessa eläinten koulutuksessa kommunikaatio muodostuu palkitsemisen ja rangaistuksen välisestä vuorovaikutuksesta. Hevonen tuntee kärpäsenkin selässään, joten se pystyy myös tuntemaan ratsastajan pienet merkit ja eleet. Ratsastajalla on käytettävissään tietyt avut eli kommunikointivälineet; paino, jalat, kädet ja ääni. On hyvä muistaa, että kaikki mitä hevosen selässä tehdään, on sille apu jolla tarkoitetaan jotakin. 

Apuja ei pidä käyttää yksinään, on muistettava, että avut täydentävä toisiaan. Ratsastajan ei pitäisi vaikuttaa hevoseen jatkuvasti, vaan apu tulisi uusia vasta kun huomataan hevosen lakanneen reagoimasta siihen. Avut ovat eteenpäin ajavia, pidättäviä apuja ja kääntäviä apuja. Apujen voimakkuus on sovitettava hevosen mukaan. Jokaisen ratsastuskerran alussa ja sen kuluessakin on tarkistettava, että hevonen tottelee apuja, ts. ne menevät läpi. Joka kerralla ratsastajan pitäisi kokeilla pysähtyykö hevonen paino- ja ohjasavun yhteisvaikutuksesta, lähteekö se liikkeelle molempien pohkeiden painalluksesta, väistääkö se pohkeita ja kääntääkö se päätään oikealle ja vasemmalle. 

Avut eivät saisi olla ristiriidassa keskenään, ts. ratsastaja ei saa pyytää kahta toisensa poissulkevaa asiaa yhtä aikaa. Täten ratsastaja ei esimerkiksi saa ajaa hevosta pohkeella eteen ja vetää samalla ohjista yhtä paljon, jolloin hevonen ei tiedä pitikö sen mennä eteen vai taakse. Ratsastaja voi käyttää usein ristiriitaisia apuja huomaamattaan, jos on peloissaan tai jos ratsastajalla on huono tasapaino. 

Kullekin liikkeelle on olemassa perusavut, joilla se aikaansaadaan. Apujen voimakkuudesta ei ole kuitenkaan muuta nyrkkisääntöä, kun että niitä käytetään niin kovaa, että hevonen reagoi. Hevonen siis viime kädessä kertoo miten voimakkaasti ja usein apuja käytetään.  

Luonnollisia apuja

painoapu

pohjeapu

ohjasapu

ääniapu

Keinotekoisia apuja

raippa
kannukset (Kannuksia ei käytetä islanninhevosilla)

Teksti: Johanna Ihalainen