Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Kesäihottuman hoito

Kesäihottuman hoidossa parhaat tulokset on saatu eristämällä hevonen mahdollisimman tarkkaan polttiaisista. Tärkeimmät hoitokeinot ovat ihottumaloimi puhtaan hevosen yllä sekä sisätila, johon hyönteiset eivät pääse.

Tallissa seisotus tepsii kesäihottumaan ainoastaan, jos polttiaiset eivät pääse hevosen kanssa samaan tilaan. Tämä tarkoittaa kaikkien tuuletusaukkojen peittämistä hyvin tiheillä hyönteisverkoilla, sillä polttiaiset ovat vain 1-2 millimetrin pituisia. Käytännössä tällainen eristäminen on hyvin vaikeaa, eikä tallissapito yleensä riitä lopettamaan oireita. Lisäksi ihottumahevosen seisottaminen sisällä laskee sen yleiskuntoa ja mielialaa ja voi näin pahentaa oireita.

Monille hevosille mieluisin sisätila on pimennetty pihatto tai laidunsuoja. Polttiaiset eivät ruokaile pilkkopimeässä, ja ihottumahevonen voi laitumella tai tarhassa näin valita itse, ulkoileeko se vai meneekö hyönteisiä pakoon pimeään pihattoon.

Pelkkä pimeä tila ei kuitenkaan riitä, vaan siitä huolimatta tarvitaan ihottumaloimi, joka on kesäihottuman tärkein ja tehokkain hoitokeino.

Ihottumaloimi on kevyestä, valoa ja lämpöä heijastavasta kankaasta tehty tiivis mutta hengittävä loimi, joka peittää hevosen kaulan, sään, ryntäät, vatsan, selän, lautaset ja hännän. Ihottumaloimeen kuuluu usein myös erillinen huppu. Loimea ostettaessa on parasta varmistaa, että kyseessä on aito ihottumaloimi. Muut hyönteisloimet sopivat hyönteisistä hermostuville terveille hevosille, eivätkä ne ole yhtä tiiviitä kuin oikeat ihottumaloimet. On syytä muistaa, että millimetrin pituinen polttiainen pääsee helposti verkkokankaan läpi, oli kangas hevosen yllä loimena tai tallin tuuletusaukon hyönteisverkkona.

Vinkki

Ihottumaloimen voi ommella itse. Kaupan ihottumaloimien materiaali on yleensä polyesterjersey, mutta muutkin hengittävät, hiukan kiiltäväpintaiset kankaat käyvät. Kysy huoltoasemalta vanhoja mainoslakanoita – pinta on juuri sopivan liukas, jotta loimi ei hankaa.

Lievästi tai keskivaikeasti oireileva ihottuma pysyy usein kurissa tarkalla ihottumaloimituksella. Hevosta voi usein pitää loimitettuna ulkona, jopa yötä päivää. Vaikeissa tapauksissa talli tai pihatto on pimennettävä ja eristettävä tarkkaan, ja loimen on oltava yllä sisälläkin. Monet ihottumahevoset valitettavasti käyttävät seiniä ja muita rakenteita hyväkseen hankausalustoina, ja erittäin vaikeissa tapauksissa tarkkaan loimitettu hevonen on joskus jätettävä hiekkatarhaan, jossa on niin tehokas sähköaita, ettei hevonen voi hangata itseään edes aidantolppiin. Hevonen voi yhä näykkiä itseään jahangata maata vasten, mutta loimi suojaa pahimmilta vaurioilta ja vahingot jäävät yleensä pienemmiksi kuin jos hevonen saa vapaasti hangata seiniä, puita ja juoma- ja ruokakuppeja vasten.

Jos ihottuma pääsee puhkeamaan täydellä tehollaan ja hevonen ehtii repiä itsensä verille, ihottuman rauhoittuminen voi viedä koko kesän. Tovi ulkoilua ilman loimea tai muu altistus polttiaisille voi tuhota viikkojen työn. Vain kovalla tuulella tai rankkasateella ihottumahevosta voi pitää turvallisesti ulkona loimetta. Liikunnan aikana hevonen on parasta pitää jatkuvasti liikkeellä, sillä seisoskelu altistaa sen heti polttiaisille. Pitkillä vaelluksilla ihottumahevosen on saatava ylleen taukojen ajaksi ihottumaloimi.

Vinkki

Ihottumaloimen mahakappaleen voi pukea hevoselle myös ratsastuksen tai ajon ajaksi. Hangattua päätä suojaa ajossa tai ratsastuksessa puuvillainen korvahuppu, suitsiin tai riimuun kiinnitettävät kärpäshapsut tai silmä- ja korvaverkko.

Koska kesäihottuma laskee hevosen yleiskuntoa, ihottumahevosen ruokinnan on oltava tarkkaa. Puutostiloja ei saisi päästä syntymään. Ihottumahevonen on talvikaudella ruokittava ja liikutettava hyvään kuntoon, jotta se kestäisi rankan kesäkauden.

Ihottumahevosten valkuaistarpeesta esiintyy kahta teoriaa. Osa omistajista uskoo liian valkuaisen pahentavan ihottumaa ja pitää hevosensa hiukan normaalia valkuaisköyhemmällä rehuvaliolla. Toiset taas uskovat, että ihottumahevonen tarvitsee jopa tervettä hevosta enemmän laadukasta valkuaista hyvin sulavista rehuista. Oikea tapa löytyy vain kokeilemalla.

Ihottumahevosille on syötetty yleiskunnon nostamiseksi ja puutostilojen ehkäisemiseksi muun muassa oluthiivaa, kasviöljyä, valkosipuli- ja hunajavalmistetta, merilevää, kaupallisia yrttivalmisteita ja pellavansiementä.  Näkyvin hyöty on usein saatu pellavalimasta, -rouheesta ja -öljystä.

Suomalaiset perusrehut sisältävät sinkkiä usein vain pieniä määriä, eikä peruskivennäisen sisältämä sinkki riitä kattamaan tarvetta. Iho-ongelmaiset hevoset hyötyvät yleensä näkyvästi ruokinnan sinkkilisästä.

Vinkki

Sinkin selvä ylimäärä heikentää raudan imeytymistä ja päinvastoin. Ihottumahevosen rautakuurit kannattaakin harkita tarkkaan, koska raudan ylimäärä lisää sinkintarvetta entisestään. Hevosilla ei tuoreimpien tutkimusten mukaan esiinny samanlaista raudanpuutosanemiaa kuin ihmisillä, vaan matala hemoglobiini ja huonot rauta-arvot johtuvat ruokinnan muusta epätasapainosta tai muista terveysongelmista.

Ihottumahevonen tarvitsee D-vitamiinilisän ympäri vuoden. Terveen hevosen tarvitsema D-vitamiini muodostuu sen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Kesäaikaan muodostunut D-vitamiini varastoituu elimistöön, lähinnä maksaan, jonka varastoja hevonen käyttää talvikaudella. Ihottumahevosella vitamiinia ei muodostu iholla loimituksen tai runsaan sisälläolon vuoksi. Ympärivuotinen D-vitamiinilisä onkin tarpeen.

Sekä A-vitamiinin puutos että sen yliannostus aiheuttavat iho-ongelmia. A-vitamiinin puute saa ihon muuttumaan kuivaksi, kovaksi ja kaarnamaiseksi. Pieni A-vitamiinilisä voi olla ihottumahevoselle tarpeen varsinkin keväisin, kun edellisvuoden karkearehun vitamiinipitoisuus on matalimmillaan pitkän varastoinnin jälkeen. Jos hevosen laidunnusta on rajoitettu, ympärivuotinen A-vitamiinilisä voi olla paikallaan. Porkkanat ja laidunruoho ovat turvallisia A-vitamiinin lähteitä, koska ne sisältävät A-vitamiinin esiastetta karoteenia. Sitähevonen ei voi saada liikaa; jos A-vitamiinia on riittävästi, elimistö ei valmista karoteenista A-vitamiinia vaan ylimääräinen karoteeni poistuu elimistöstä. Porkkanoita ja muita karoteenipitoisia rehuja voikin syöttää huoletta hevoselle niin paljon kuin sen vatsa niitä sietää. Porkkanat ovat talvisin ihottumahevoselle hyvä ja turvallinen karoteenin ja A-vitamiinin lähde.

Ihottumahevosten karva voi olla ympäri vuoden villava ja kiilloton, ja karvanlähtö voi olla tavallista heikompi. Irtoamaton talvikarva lisää kesän tullen hikoilua ja kutinaa. Pellavansiemen voi parantaa karvan laatua ja nopeuttaa karvanlähtöä, joten ihottumahevosille pellavalisästä voi etenkin keväisin olla huomattavasti hyötyä.

Vinkki

Pellavan on tutkimuksissakin havaittu helpottavan allergisten hevosten iho-oireita. Pellavaa voi käyttää kolmella tavalla: keittämällä kokonaisista siemenistä pellavalimaa, syöttämällä turvotettua pellavarouhetta tai lisäämällä rehuihin pellavansiemenöljyä. Käytä vain rehuksi tarkoitettua pellavaöljyä, äläkä syötä kokonaisia keittämättömiä tai liottamattomia pellavansiemeniä, jos haluat kaiken tehon irti pellavan lima-aineista.

Hygienia on ihottumahevosen kanssa tärkeää. Harja, hännäntyvi ja vatsanalus on pidettävä erityisen puhtaina. Hevonen on harjattava hyvin päivittäin. Säännölliset pesut auttavat puhtaanapidossa ja nopeuttavat karvanvaihtoa. Pesussa kannattaa käyttää joko pelkkää vettä tai hyvin mietoa hevossampoota, sillä ihottumahevosen iho ei välttämättä kestä voimakkaita kemikaaleja.

Osa ihottumahevosen omistajista vannoo miedon mäntysuopakylvyn nimiin, kun taas toiset käyttävät pesuun Teepol-yleispuhdistusainetta. Myös jodipitoisesta desinfiointiaineesta voi laimentaa laihan teen värisen pesuliuoksen haavaiselle iholle. Huolellinen huuhtelu on aina tarpeen, kun käytetään ihoa kuivattavia saippuoita, ja yleensä ihottumahevonen kannattaakin pestä pelkällä vedellä. Monet saippuat ja sampoot aiheuttavat huonosti huuhdottuina kovaa kutinaa. Rasva-, hyönteiskarkote- ja muut hoitoainejäämät pitää kuitenkin yleensä pestä miedolla pesuaineella, koska rasvapitoisina ne eivät irtoa karvasta pelkällä vedellä.

Huonon karvanlähdön vuoksi myös hevosen klippaamisesta voi olla apua. Hevonen on ajeltava keväällä, ennen kuin karvanlähtö alkaa, jotta terä katkaisisi uutta kesäkarvaa mahdollisimman vähän. Oikeaan aikaan klipattu ihottumahevonen kasvattaa kesäksi terveen lyhyen karvan. Karvanlähdön jälkeen klippaus katkaisee myös uuden karvan, ja turkki näyttää kiillottomalta. Ihottumaloimen ulkopuolelle jäävät alueet jätetään ajelematta.

Vinkki

Karvanlähtöä voi helpottaa pesemällä. Karvanlähtö nopeutuu myös hevosen kastuttua läpimäräksi sateessa. Äärimmäinen mutta tehokas keino on öljy, joka ihoon hierottuna irrottaa karvaa nopeasti. Öljy pestään pois huolellisesti sampoolla muutaman tunnin kuluttua. Koko hevosta tuskin kannattaa öljytä, mutta pieniltä ongelma-alueilta öljy irrottaa kuollutta karvaa nopeasti.

Osa ihottumahevosten omistajista pesee hevosen harjan ja hännän päivittäin ja rasvaa ihon jouhien tyvestä sopivalla ihonhoitoaineella. Jopa kermaa on käytetty samaan tarkoitukseen. Hevosen iholle ei kuitenkaan pidä hieroa helposti härskiintyviä aineita, sillä ne keräävät likaa, joka houkuttelee kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Rasvaiset valmisteet myös hautuvat ihottumaloimen alla ja voivat aiheuttaa karvanlähtöä suurina märkivinä laikkuina. Jos käytetään öljyjä ja rasvaisia voiteita, ne pitää levittää tarkasti vain ongelma-alueelle ja varoa rasvaamasta jouhia ja karvaa.

Paras ihon pehmittäjä on (emulsio)voide tai puhdas kasvi- tai ihonhoitoöljy, joka kosteuttaa mutta antaa ihon hengittää. Helosanin ja Tummelin ohella ihottumahevosille käyvät niille tarkoitetut erikoisvoiteet mutta myös ihmisten maitomaiset perusvoiteet. Jos hevosen iho jouhien tyvessä ei ole kuiva eikä hilseile, sitä ei kannata turhaan rasvata. Kullekin hevoselle sopivin voide löytyy kokeilemalla. Esimerkiksi Helosanin on todettu kuivattavan joidenkin hevosten ihoa. Erityisen herkkäihoisille hevosille voi kokeilla mahdollisimman puhtaita säilöntä- ja lisäaineettomia tuotteita. Myös vauvojen vaippaihottumaan tarkoitettu sinkkivoide (ruokakaupoista) tai kuivattava sinkkivoide (apteekista) nopeuttavat ihon paranemista. Vauvojen sinkkivoide on rasvaista ja kosteuttaa ihoa, kun taas apteekin sinkkivoide sopii kosteisiin, lähes märkiviin hilsekohtiin. Myös propolista eli mehiläisten kittivahaa sisältävistä voiteista on hyviä kokemuksia. Hevostarvikeliikkeissä on tarjolla monenlaisia valmiita hevosten rasvoja.

Vinkki

Niin sanottu fysiologinen suolaliuos on väkevyydeltään elimistölle sopivaa eikä kirvele kuten vahvempi suolavesi. Pieniä pintahaavoja voi huuhdella vahvojen puhdistusaineiden sijasta suolaliuoksella, jossa on 9 grammaa ruokasuolaa litrassa vettä. Suolaliuosta saa myös apteekista valmiina steriilissä pullossa.

Jos ihottumahevonen ulkoilee itikka-aikana, loimitettuna tai ilman, sen oloa kannattaa helpottaa hyönteiskarkotteilla. Monet ihottumahevosten omistajat karttavat varsinaisia hyönteismyrkkyjä, koska hevosten uskotaan allergisoituvan koville myrkyille. Tästä ei kuitenkaan ole varmaa näyttöä; monet ihottumahevoset myös sietävät tehokkaita hyönteiskarkotteita. Tehokas mutta lyhytvaikutteinen karkote on tavallinen etikka, jota voi laimentaa hiukan vedellä. Huomaa, että etikka kirvelee todella häijysti rikkinäisellä iholla!

Etikan lisäksi muun muassa sitronella- ja laventeliöljy käyvät hyönteiskarkotteiksi, ja monet kaupalliset seokset sisältävätkin niitä. Laventeli karkoittaa hyönteisiä, hillitsee tulehduksia ja rauhoittaa ihoa. Laventeli- ja muita öljyjä voi sekoittaa esimerkiksi valmiiseen hevosten ihonhoitotuotteeseen, ihmisten perusvoiteeseen tai ihoöljyyn.

Teepuuöljy on aiheuttanut koirille, kissoille ja hevosille erittäin voimakkaita allergisia reaktioita. Sen käyttö kannattaa aloittaa pienen alueen ihotestillä. (Lue myös artikkeli teepuuöljyn toksisuudesta kissoille ja koirille Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä 3/2004.)

Vinkki

- Hyönteisiä karkottavia eteerisiä öljyjä: sitronella, neem
- Kutinaa lievittäviä eteerisiä öljyjä: laventeli, patsuli, santelipuu, sitruuna, teepuu
Öljyjä ei saa käyttää laimentamatta.

Kaupallisista voimakkaista karkotteista pitkäkestoisimpia ovat hevosen säkään ja ylälinjaan kaadettavat valmisteet, jotka leviävät lihasvärinän avulla tai verenkierron kautta koko kehoon. Yleisiä vaikuttavia aineita ovat permetriini ja deltametriini. Valmisteita saa eläinlääkäreiltä tai reseptillä apteekista, yleensä tilaustavarana. Lue käyttöohjeet huolellisesti, sillä useimpia voimakkaita valmisteita ei saa käsitellä paljain käsin. Hevosia on syytä tarkkailla jonkin aikaa ensimmäisellä käyttökerralla, koska verenkierron kautta ja iholla leviävät pitkävaikutteiset aineet ovat joskus aiheuttaneet hevosille voimakkaita hermosto-oireita ja kutinaa.

Verkossa on tarjolla monenlaisia kotitekoisten hyönteiskarkotteiden reseptejä. Useimmissa on vaikuttavina aineita eteerisiä öljyjä, esimerkiksi sitronellaa. Ulkomaisilla sivuilla tarjotaan toisinaan myös seoksia, joissa on laimennettua metanolia eli puuspriitä (engl. meths, methylated spirits), dietyylitoluamidia (engl. DEET) tai bentsyylibentsoaattia (engl. benzyl benzoate). Näistä varsinkin viimeksi mainittua tarjotaan usein Brittein saarilla kesäihottumahevosille. Nämä tehokkaat aineet eivät ole aivan riskittömiä, ja niitä kannattaa käsitellä varovasti ja säilyttää lasten ja eläinten ulottumattomissa. Metanoli on myrkyllinen alkoholi, jota on muun muassa autojen jäänesto- ja lasinpesunesteissä. Jo 15 millilitran nauttiminen sisäisesti voi aiheuttaa ihmiselle pysyvän sokeuden ja 20-60 ml tappaa. Metanoli imeytyy elimistöön myös hengitettynä ja iholta. Dietyylitoluamidi ja bentsyylibentsoaatti ovat vahvoja torjunta-aineita, joita ei pidä roiskia iholle.

Ulkomaisia karkotereseptejä kokeiltaessa kannattaakin muistaa, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa myydään kaupan hyllyltä aineita ja lääkkeitä, joiden myyntiä Suomessa säädellään tiukasti. Vaikka aine olisi ulkomailla käsikauppatavaraa, se ei aina ole turvallista hevosille ja niitä käsitteleville ihmisille. Monien aineiden vaikutusta esimerkiksi kantaville ja imettäville tammoille ja pikkuvarsoille, ympäristön hyönteisille ja pieneliöille, laitumia ympäröivien vesistöjen eliöille sekä hevosta hoitavalle ihmiselle ei ole tutkittu lainkaan, koska aineita ei ole välttämättä tarkoitettu käytettäväksi iholle tai roiskittavaksi ympäristöön. Aineiden vaikutusta doping-tulokseen tai yhteisvaikutusta lääkkeiden kanssa harvoin tunnetaan.

Koska kesäihottuma on pohjimmiltaan allerginen reaktio, sen hoidossa on muiden allergioiden tavoin kokeiltu kortisoni- ja antihistamiinilääkitystä. Kortisonia on annettu sekä suun kautta että pistoksina. Voimakkaan lääkehoidon haittapuolet ovat hinta ja lääkkeiden mahdolliset sivuvaikutukset. Kortisonivoiteiden ja -liuosten säännöllinen käyttö ei ole suositeltavaa, koska pitkään käytettyinä ne ohentavat ihoa. Harjan- ja hännäntyveen voi varovasti käyttää hydrokortisoniliuosta pahimpina aikoina valmisteen ohjeen mukaan.

Ihmisen allergialääkkeistä setiritsiinivalmisteet ovat toisinaan tuottaneet hyviä tuloksia ihottumahevosten hoidossa. Setiritsiinilääkityksestä on aina keskusteltava oman eläinlääkärin kanssa. Hän voi myös tilata lääkkeet tukusta
– käsikauppalääkkeenä myytävät reseptittömät pienpakkaukset ovat sekä kalliita että liian pieniä hevosen lääkintään. Tabletit kannattaa antaa erikseen, ei ruokinnan yhteydessä, ja on varmistettava, että hevonen todella nielee ne. Ihmisten allergialääkkeillä on pitkä teurasvaroaika, eikä niiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia eläimiin ole tutkittu. Allergialääkitys onkin monille varokeino alku- ja syyskesän rajuimpia polttiaisaikoja varten, eikä lääkkeitä käytetä koko kesää. Myös muilla antihistamiineilla on joskus saatu hyviä tuloksia.

Vinkki

Ihmisten lääkkeistä seuraa hevoselle automaattisesti puolen vuoden teurasvaroaika. Eläinlääkärin on merkittävä muiden kuin tuotantoeläimille hyväksyttyjen lääkkeiden käyttö hevosen passiin. Huomaa, että kaikkien aineiden tarkkaa vaikutusta doping-tuloksiin ei tunneta.

Siedätyshoitoja on viime vuosina kokeiltu yhä useammille ihottumahevosille. Niiden suurin puute liittyy ihottumaa aiheuttavien hyönteisten suureen lajikirjoon. Polttiaisia on lukuisia lajeja, ja lisäksi ihottumahevonen voi oireilla muidenkin hyönteisten pistosta. Parhaimmillaan siedätys tuottaa pysyviä tuloksia, mutta heikoimmillaan oireet jatkuvat entisenlaisina, koska hoito-ohjelma ei sisällä kaikkia niitä allergeeneja, joihin hevonen reagoi.

Eläinlääkäri Kati Tuomolan kotisivuilla on tietoa ja vinkkejä kesäihottuman hoidosta. Muun muassa siedätyshoitomahdollisuutta käsitellään osoitteessa http://www.heppalaakari.fi/kesaihottuma.html

Myös homeopaattisia valmisteita on kokeiltu kesäihottuman hoidossa. Joillekin hevosille valmisteesta on ollut apua, kun taas toisten tilaa homeopaattinen hoito on jopa pahentanut tai hoidolla ei ole ollut selkeää tehoa.

Seerumihoitotutkimuksessa on käynyt ilmi seuraavaa (tiivistelmä Linda Bergströmin): Mukana olleet 67 hevosta jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmä A (28 hevosta) jaettiin edelleen kontrolliryhmään, jotka sai valelääkettä, ja koeryhmään, joka sai seerumia. Ryhmä B (39 hevosta) sai seerumia. Mukana oli 36 suomenhevosta, 18 islanninhevosta (14 Islannissa syntynyttä) ja 13 erirotuista ponia. Mukana oli vain hevosia, joilla oli vähintään yhtenä kesänä aiemmin oli ollut selviä kesäihottuman oireita. Oireet kartoitettiin kyselykaavakkeella. Tutkimus tehtiin aikana, jolloin hyönteiset olivat aktiivisia.

Oireet jaettiin kolmeen vakavuusasteeseen, ja tuloksia arvioitiin sen mukaan, olivatko oireet lieventyneet, pysyneet samana vai pahentuneet. Ryhmä A satunnaistettiin ja tutkittiin kliinisesti ja valokuvattiin hoidon alussa ja lopussa. Ryhmä B:n hevosten omistajat arvioivat itse seerumin tehoa kyselykaavakkeiden avulla.

Ryhmä A tutkittiin neljän viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Seerumia saaneiden oireet olivat lieventyneet 57 prosentilla ja voimistuneet 7 prosentilla. Valelääkettä saaneilla oireet olivat lieventyneet 26 prosentilla ja voimistuneet 50 prosentilla. Oireiden huononemisen suhteen tulos oli tilastollisesti merkitsevä.

Ryhmä B:n omistajista 69 prosenttia ilmoitti seerumin auttaneen oireisiin verrattuna aikaisempiin kesiin (tutkimus kesinä 1997-98). 23 prosenttia ei huomannut vaikutusta. Tulos on tilastollisesti merkitsevä. Kahden vuoden seurannan jälkeen (A- ja B-ryhmä) hoidosta oli ilmoitusten mukaan saanut apua 67 prosenttia. Apua saamattomia oli 28 prosenttia ja 5 prosenttia ei osannut sanoa, oliko hoidolla vaikutusta. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä.

Eri rotujen välillä ei ollut merkittäviä eroja.