Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Kasvatuslinjoista

Aina silloin tällöin kuulen ihmisten puhuvan islantilaisista kasvatuslinjoista, kuten Kolkuós ja Sauðárkrókur. Mitä niillä oikeasti tarkoitetaan ja mitkä ovat linjojen erot?

 

Eri kasvatuslinjoja muodostui alun perin ennen kaikkea maantieteellisistä syistä, ja ne perustuivat parhaimpina pidettyjen hevosten, usein oriiden, kertautumiseen hevosten sukupuussa. Linjakasvatuksessa esiintyikin monin paikoin tiivistä sukusiitosta, jota on kuitenkin myöhemmin purettu ottamalla kasvatukseen mukaan uutta verta. Viime vuosisadan alkupuolella erityisen merkittäviä linjoja olivat Svaðastaðir-, Hornafjörður- ja Hindisvík-linjat. Näistä Hindisvík on nykyään sulautunut muihin linjoihin. Muita linjoja olivat esimerkiksi Stokkhólmi, jota yhä tavataan islantilaisessa hevoskannassa ja Nasi 88 frá Skarðista polveutunut Gufunes-linja. 

Svaðastaðir-linja, jota kasvatettiin Skagafjörðurin alueella Pohjois-Islannissa, säilyi pitkään puhtaana ulkopuolisilta vaikutuksilta. Linjan hevosia kuvailtiin rakenteeltaan eleganteiksi askellajihevosiksi, joilla oli mahtava vilja ja miellyttävä luonne. Merkittävimmin linjaan vaikuttivat täyssisarukset Sörli 77 ja Tinna 147 frá Svaðastöðum. 

Viime vuosisadan puolivälin jälkeen linja jakautui kolmeen tunnettuun kasvatuslinjaan: Kolkuós, Kirkjubær ja Sauðárkrókur. Kolkuós-linja polveutuu Sörlin poikaan Hörður 112 frá Kolkuósiin. Nykyään Kolkuósissa ei kuitenkaan kasvateta enää hevosia ja linja on hajonnut jonkin verran. Sitä esiintyy kuitenkin yhä muun muassa Hólarin kasvatuslinjoissa. Myös esimerkiksi Saksassa kasvatetaan yhä Kolkúos-hevosia. 

Kirkjubær-linjan perustana olivat erityisesti Svaðastaðir-linjan tammat. Kasvatuksessa pyrittiin pitkään tuottamaan ainoastaan rautiaita ja läsipäisiä hevosia, mutta nykyään tästä rajoituksesta on luovuttu. Kirkjubær-hevoset tulivat tunnetuksi erityisesti kevyestä ja kauniista rakenteesta, mahtavasta luonteesta ja pehmeistä liikkeistä. 

Menestyneen Sauðárkrókur-kasvatuksen perustana on puolestaan Svaðastaðir-linjan tamma Ragnars-Brúnka frá Sauðárkróki, jonka tytärtä Síða 2794 frá Sauðárkrókia on usein sanottu islanninhevoskannan parhaaksi periyttäjätammaksi. Linjan hevoset ovat tulleet tunnetuksi erityisesti mahtavasta viljasta ja hyvästä luonteesta sekä ryhdistä. 

Hornafjörður-hevoset olivat tunnettuja viime vuosisadan puolivälissä oriin Blakkur 129 frá Árnanes ollessa laajasti käytössä kaikkialla Etelä-Islannissa. Blakkurin jälkeläiset olivat lahjakkaita ja vahvahermoisia hevosia, sekä isoja ja voimakkaita rakenteeltaan. Blakkur oli jonkin verran karkearakenteisempi kuin muut Óða-Rauðka 2 frá Árnanesistä pääosin polveutuvat Hornafjörður-linjan hevoset. Blakkurista linja jakautui asteittain kolmeen kasvatuslinjaan: Skuggi, Laugarvatn ja Árnanes.  

Skuggi-linjan kasvatus polveutuu pitkälti Skuggi 201 frá Bjarnanesiin ja Skuggin poikaan Nökkvi 260 frá Hólmiin, joiden sanottiin tuottavan voimakkaita ja uutteria ratsu- ja kilpahevosia, joilla on hyvä töltti. Laugarvatn-linjan tammat Glíma ja Hlökk frá Laugarvatni ovat tulleet tunnetuiksi hyvistä orijälkeläisistään. Þóroddsstaðiriin nykyään siirtyneen kasvatuksen on sanottu tuottavan komeita, monipuolisia ja elegantteja hevosia, joilla on kauniit jouhet. Myös Árnanes-kasvatus tuotti hyviä hevosia, kuten Ófeigur 818 frá Hvanneyri. 

Nykyään linjat ovat kuitenkin useimmissa tapauksissa sekoittuneet keskenään sekä muihin hevoskantoihin. Esimerkiksi jälkeläisistään palkitussa Keilir frá Miðsitjussa sekoittuvat Sauðárkrókur- ja Hornafjörður-linjat, kuten myös Þóroddur frá Þóroddsstöðumissa, johon on lisäksi sekoittunut Hrafn frá Holtsmúlaa. Geisli frá Sælukotissa sekoittuvat puolestaan Hornafjörður- ja Kirkjubær-linjat sekä Islannin eteläosien hevoset. 

Teksti: Hanna Koskinen, julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 6/2009

Lähde: Arnorsson K (2006): Breeding. Teoksessa Björnsson GB & Sveinsson HJ: The Icelandic Horse. Reykjavík: Mál og menning.