Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Liitopassi

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa

Vähänkin islanninhevosen askellajeihin tutustunut tietää, mitä passi on, mutta omakohtaiset kokemukset passin ratsastamisesta ovat jääneet vähäisiksi.

Puutteelliset tiedot ja taidot passista korottavat kynnystä, miksi tätä viidettä vaihdetta ei tohdita edes kokeilla, vaikka omalta hevoselta passia löytyisikin. Monille syynä saattaa olla eräänlainen rimakauhu – onhan passin ratsastaminen usein tituleerattu vaativaksi islanninhevosratsastuksen kuninkuuslajiksi.

Asiaan tuli uusi näkökulma, kun ansioitunut norjalainen opettaja, FT-treenari, sekä kilparatsastaja Rune Svendsen helmikuussa 2009 opasti viikonlopun ajan suomalaisia passin ratsastuksessa. Runen viesti ratsastajille ja kuuntelijoille oli: ”Don´t think paceriding something mysterious.”

Passiharjoitteluun vasta siihen valmiilla hevosella

Tiettyjen perusasioiden on oltava kunnossa ennen kuin passin ratsastaminen kannattaa aloittaa. Hevosella tulisi olla fyysisen kunnon ja voiman lisäksi riittävän hyvä tasapaino ratsastajan kanssa muissa askellajeissa. Nuorilla hevosilla tasapainon löytäminen vie oman aikansa, joten passin kanssa ei kannata kiirehtiä.

Tahdin tulisi olla puhdas muissa askellajeissa ennen kuin passin harjoittelu aloitetaan. Tästäkin on poikkeuksia ja kokenut treenari osaa arvioida missä tilanteissa passia kannattaa hevoselta pyytää, vaikka muut askellajit eivät vielä olisikaan valmiita. Hevosen tulisi osata hyvin perusasiat, kuten esimerkiksi väistättävät avut ja olla kaikin puolin kuuliainen.

Myös hevosen henkinen tasapaino on erittäin tärkeää. Hevosen on oltava yhteistyöhaluinen ja rento ratsastajansa kanssa. Hevosen eteenpyrkimys on edellytys passin ratsastamiselle, mutta tässä kohtaa ratsastajan onkin osattava erottaa hevosen eteenpyrkimys eli yhteistyöhalu jännittyneisyydestä aiheutuvasta ”pakenemisesta”.

Passin ratsastaminen aloitetaan siirtymisillä

Alussa on tärkeätä keskittyä tekniikkaan, kuten siirtymiseen laukasta passiin ja hidastamiseen passista töltin tai ravin kautta käyntiin. Passissa ratsastettu matka on alussa hyvä pitää lyhyenä eikä vauhdin tarvitse olla liian kova.

Harjoittelu on hyvä aloittaa töltti-laukka-töltti –siirtymisillä. Tavoitteena on, että hevonen osaa nostaa hallitusti molemmat laukat. Laukasta pystytään hevonen hidastamaan töltille helposti, ääni ja istunta-avuilla, sekä kevyillä pidätteillä.

Passia ratsastettaessa tulisi aina käyttää suojia, vähintään buutseja tai kantapainoja, mutta tarvittaessa myös jännesuojia. Jos hevonen menettää tahdin passissa kovassa vauhdissa ja rikkoo ristilaukalle, on vaarana, että se polkaisee itseänsä takajalalla saman puolen etujalkaansa. Mikäli jalkoja ei ole asianmukaisesti suojattu, voi hevonen satuttaa itseänsä.

Laukasta tai töltistä passiin

Passin ratsastamista varten on tärkeää valita sopiva paikka. Siirtymistä voidaan harjoitella maneesin pitkällä sivulla, mikäli maneesi on riittävän pitkä. Tällöin ratsastaja voi käyttää apuna pitkää sivua edeltävää kulmaa siirtymisessä passiin ja vastaavasti seuraavaa kulmaa hidastamiseen.

Maastossa sopiva paikka on esimerkiksi tasainen tai aavistuksen ylöspäin viettävä hyväpohjainen suora. Tärkeätä on, että hevonen ajattelee hyvin eteenpäin, jotta passin ratsastaminen onnistuisi. Siksi on hyvä ottaa passi paikassa, jossa hevonen hakeutuu suoraan eteenpäin, esimerkiksi kotimatkalla.

Kun hevonen halutaan siirtää laukasta passille, on tekniikka periaatteessa sama kuin laukka-töltti –siirtymisessä.  Alussa on helpompi ottaa passi siitä laukasta, joka on hevoselle vaikeampi. Laukkaa ei yleensä kannata ratsastaa kuin vain muutamia metrejä, joskus vain askelia ennen passiin siirtymistä.

Ratsastaja istuu laukassa aavistuksen kevyempänä, kolmipisteistunnassa tai kevyessä istunnassa. Kun siirtymisen tulee tapahtua, ratsastaja istuu alas satulaan ja hidastaa hevosen laukalta passille istunnalla, äänellä ja pidätteellä. Tämän hetkellisen hidastuksen on oltava määrätietoinen ja tarpeeksi selkeä hevoselle.

Erittäin yleinen virhe tapahtuu juuri passiin siirtymisessä, koska ratsastajan avut eivät ole tarpeeksi selkeät. Ratsastajan on ymmärrettävä ero, kun puhutaan pehmeistä ja päättäväisistä avuista ja kovista avuista. Koko siirtymisen ajan on pyrittävä pitämään pehmeä ja tasainen ohjastuntuma hevoseen, ja välttää kontaktin menettämistä.

Kun hevonen on siirtynyt passiin, tulee ratsastajan sopivasti kannustaa hevosta uudestaan eteenpäin, muutoin hevonen saattaa jatkaa esimerkiksi lisätyssä töltissä matkaansa. Se kuinka paljon hevosta täytyy kannustaa passissa eteenpäin, on yksilöllistä. Siinä missä yhtä hevosta pitää kannustaa reippaasti eteenpäin, ei toista saa patistaa ollenkaan, vaan ainoastaan seurata liikettä.

Passi-istunta on jämäkkä

Kun hevonen kulkee hyvin passissa eteen, tulisi ratsastajan vain keskittyä tasapainon, tahdin ja riittävän vauhdin ylläpitämiseen ja välttää pidätteiden ja eteen ajavien apujen liiallista käyttöä. Hevosen tulisi on tasaisella ohjastuntumalla.

Se kuinka passissa istutaan, on myös hevoskohtaista. Toisille hevosille sopii aavistuksen kevyempi istunta ja toisille syvempi ja eteen ajavampi istunta. Passissa hevosen on jäykistettävä selkäänsä ja löydettävä tahti ja tasapaino. Siksi ratsastajan tulisi passissa olla kehostansa jämäkkänä, jotta voi paremmin kannustaa hevosta eteenpäin passissa. Löysänä sohvaperunana istuessa on vaikeampi ajaa hevosta istunnalla eteenpäin ja ylläpitää tahti.

Hevonen pyritään pitämään passissa harjoittelun alussa vain 40-100 metrin matkan, jonka jälkeen hidastetaan hevonen töltin kautta käyntiin ja annetaan sille lepo palkkioksi. Tämä sopii varsinkin hevosille, jotka saattavat kuumentua passin ratsastuksesta. Tärkeää on, ettei hevonen jännity passin ratsastamisesta, vaan se saadaan rentoutumaan jokaisen spurtin jälkeen.

Liika nelitahtisuus voi olla ongelma

Passia ratsastettaessa asiat tapahtuvat pikakelauksella ja usein ratsastajan on autettava hevosta ylläpitämään tasapaino ja tahti passissa nopeilla ja täsmällisillä avuilla. Perustana on oppia erottamaan passin oikea tahti, sekä siitä poikkeavat tahtivirheet. Yleisimmät ongelmat passin ratsastuksessa johtuvat tahdin epäpuhtaudesta, josta aiheutuu tasapainon menetys ja sitä kautta rikko laukalle.

Passi on nelitahtista, kun aikaväli pitenee saman puoleisen takajalan ja etujalan kosketuksesta maahan. Liitovaihe lyhenee lähes olemattomaksi ja passi alkaa muistuttaa enemmän tölttiä. Nelitahtisessa passissa hevonen on usein korkeassa muodossa eikä venytä itseänsä eteenpäin.

Riskinä on että, hevonen osuu takajalallaan etujalan kannoille kovassa vauhdissa, sillä nelitahtisessa passissa hevosen etujalkojen liikerata on aavistuksen myöhässä takajalkojen liikerataan nähden, jolloin etujalka irrottautuu maasta liian myöhään. Tällöin hevonen voi satuttaa itseänsä ja sen vuoksi on tärkeätä aina suojata hevosen jalat buutseilla ja lisäksi tarvittaessa jännesuojilla.

Syynä nelitahtiseen passiin voi olla esimerkiksi se, että lisätyn töltin ja passin ero ei ole selkeä, jonka vuoksi hevosella on enemmän taipuvaisuutta nelitahtisuuteen passissa. Tämäntyyppiset hevoset ovat usein mitä miellyttävimpiä tölttäreitä, mutta ravi ja laukka saattavat olla aavistuksen nelitahtisia. Liiallinen painojen käyttö tai epäsopiva kengitys voivat lisätä passin nelitahtisuutta. Passin aikana liialliset ohjasavut, jotka pitävät hevosen muodon liian korkeana ja estävät sen venyttämästä itseään eteen ja alemmaksi, lisäävät nelitahtisuutta passissa.

Passin nelitahtisuutta voidaan korjata valmentamalla hevosta enemmän ravissa ja hitaassa töltissä. Luonnollisesti kannattaa välttää lisätyn töltin ratsastamista, joka lähes poikkeuksetta vahvistaa myös passin nelitahtisuutta, sillä passin ja lisätyn töltin ero hevoselle ei ole riittävä. Koska hevosen on opittava venyttämään itseänsä passissa matalampaan muotoon, on ennen siirtymistä hyvä antaa hevosen venyttää itsensä laukassa eteen ja matalaksi.

Tämän tyyppiset hevoset voidaan ratsastaa myös hyvinä tölttihevosina, kun kengitys ja treeni mukautetaan siten. Raja on joskus häilyvä, onko hevonen neli- vai viisikäyntinen ja vaatii tarkkuutta treeniin ja kengitykseen, mikäli hyvää, riittävän kaksitahtista vauhdikasta passia toivotaan hevoselta löytyvän.

Jäykän hevosen passi usein liian kaksitahtista

Jotkut hevoset ovat passissa liiankin kaksitahtisia. Kun passi on puhtaasti kaksitahtista, on yleistä, että etupainoisuudestaan johtuen hevonen astuu maahan aiemmin etujalallaan kuin saman puolen takajalalla menettäen tasapainonsa ja rikkoen useimmiten ristilaukalle.

Hetkeä ennen kuin hevonen menettää tasapainon ja tahdin passissa voi ratsastaja tuntea, että hevonen lyhentää itsensä. Sen askel lyhenee ja se nostaa selkänsä enemmän ylös. Tällöin on viisainta hidastaa hevonen ennen kuin passi rikkoutuu.

Liian kaksitahtista passia menevä hevonen on tyypillisesti jäykkä rungostaan, selästään ja kyljistään. Ravi on usein varma, mutta töltissä saattaa olla ongelmia tahdin kanssa, sekä ravi-, että passitahtisuutta. Erilaisten kouluratsastusharjoitusten avulla hevonen saadaan liikkumaan irtonaisemmin ja jäykkyys vähenee. Yksi tehokkaimpia kouluratsastusharjoituksia on avotaivutus, joka on sekä kokoava että jumppaava harjoitus.

Hyvä töltti on avain paremmalle passille, mikäli hevonen on helposti liian kaksitahtinen passissa. Usein on tehokasta valmentaa hevosta töltissä keski- tai lisätyssä tempossa, jotta hevosen liikeradat tulisivat irtonaisemmiksi ja nelitahtisuus vahvistuu myös nopeammassa tempossa.

Töltti-laukka-töltti -siirtymiset ovat hyvää harjoitusta hevoselle siirtymään laukasta nelitahtiseen askellajiin ja takaisin laukkaan ilman ristilaukkaa.

Usein hevosella on oikea tahti passin alussa, mutta matkan pidetessä tahti muuttuu enemmän kaksitahtiseksi.

Kun hevosta aletaan ratsastaa passissa, on erityisen tärkeää pitää matkat aluksi erittäin lyhyinä ja pyrkiä hidastamaan hevonen, ennen kuin passi muuttuu liian kaksitahtiseksi. Vähitellen vauhtia ja matkaa voidaan lisätä hevosen kehittyessä.

Loivaan ylämäkeen ratsastettaessa passin tahti usein säilyy paremmin. Painavampien etujalan suojien avulla passin tahtia voidaan korjata jossain määrin, jolloin etujalkojen liike hidastuu ja tahti muuttuu aavistuksen nelitahtisempaan suuntaan.

Lyhyt kuvaus passista

Kuinka usein passitreeniä?

Teksti Jenni Kurki. Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 2/2009