Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Laukka

Laukkaharjoitukset ovat tarpeen askellajiratsulle

Laukka on yksi hevosen kolmesta perusaskellajista käynnin ja ravin lisäksi rotuun katsomatta. Jokainen hevonen osaa laukata, mutta laadultaan laukka vaihtelee suuresti.

Tähän päivään mennessä vain kaksi hevosta on saavuttanut arvosanan 10 laukasta islanninhevosten jalostusarvostelussa. Nämäkin arvosanat saavutettiin vuosina -77 ja -82, jonka jälkeen vaatimustaso on kasvanut ja epätodennäköistä on, että kyseiset hevoset saisivat nykypäivän arvostelussa vastaavia arvosanoja.

Laukastaan arvosanan 9,5 saaneita hevosia on tällä hetkellä 113, joka on prosentuaalisesti todella pieni osa arvostelluista islanninhevosista. Syynä voi olla, että askellajihevosten ratsastuksessa laukan valmennus jää huomaamatta vähäisemmäksi.

Laukan harjoittelu on kuitenkin yhtä hyödyllistä kuin ravin tai töltin harjoittelu. Laukkaharjoitukset parantavat muita askellajeja ja lisäävät hevosen tasapainoa, voimaa sekä notkeutta.

Laukkaharjoittelu voimistaa ja verryttää hevosta

Laukan harjoittelua on monesti vähätelty askellajiratsastuksen viedessä suurimman huomion hevosten valmennuksessa. Laukan harjoittelemisesta on kuitenkin huomattavaa hyötyä myös muiden askellajien kehittymiselle. Laukassa hevonen vertyy ja sen liikkeet muuttuvat irtonaisemmiksi, millä on positiivinen vaikutus muihin askellajeihin.

Esimerkiksi harjoiteltaessa siirtymisiä ravin ja laukan välillä, voidaan lähes poikkeuksetta huomata, että  hevosen ravi paranee laukan jälkeen. Usein ravin liito ja jousto paranevat ja tahti on varmempi.

Laukan ratsastaminen on erittäin tehokas kunnon ja voiman kasvattaja. Huomioon on kuitenkin otettava, että esimerkiksi hidas laukka on hevoselle vaihtelevan raskasta, riippuen hevostyypistä, ja varottava hevosen liiallista väsyttämistä.

Laukan ratsastaminen tuo sekä ratsastajalle että hevoselle mukavaa vaihtelua valmentautumiseen ja reipas laukkaspurtti onkin omiaan virkistämään laiskempaa hevosta liikkumaan aktiivisemmin eteenpäin ja saa hevosen myös vastaanottavaisemmaksi ratsastajansa eteenajaville avuille.

Erilaisten hevosten laukan laatu voi vaihdella todella paljon ja siihen vaikuttavat hevosen koulutusaste, voima, tasapaino ja muiden askellajien vaikutus. Näihin tekijöihin on mahdollisuus vaikuttaa ja laukan laatua voidaan parantaa huomattavasti oikeanlaisella valmennuksella.

Tärkeintä laukan valmennuksessa on opettaa hevoselle sekä oikean että vasemman laukannosto ja pyrkiä saamaan molemmat laukat yhtä hyviksi. Poikkeuksetta voidaan sanoa, että mitä paremmin laukannosto onnistuu, sitä paremmaksi laukka kehittyy.

Alkuopetus äänimerkillä 

Laukan valmennus on hyvä aloittaa opettamalla hevoselle laukannosto juoksutuksessa, esimerkiksi pyöröaitauksessa. Tavoitteena on, että hevonen oppii nostamaan laukan ja hidastamaan käyntiin äänimerkistä.

Siitä on huomattava hyöty siinä vaiheessa, kun laukannoston harjoittelu aloitetaan selästä käsin ja äänimerkkiä käytettään laukan noston apujen opettamiseen. Äänimerkkinä voi käyttää joko tiettyä sanaa tai ääntä, mutta tärkeintä on, että samaa äänimerkkiä käytetään vain ja ainoastaan laukannoston yhteydessä.

Hevosten tasapaino laukassa on luonnostaan erittäin vaihteleva. Siinä missä toinen hevonen pystyy alusta asti laukkamaan helposti ympyrällä juoksutuksessa, on toiselle yksilölle pari askeltakin vaativa suoritus. Sen vuoksi pääasia juoksutuksessa ja muussakin laukan harjoittelussa on ennen kaikkea laukan nosto, ei niinkään laukassa kuljetun matkan pituus.

Alussa vain kolme - neljä askelta laukkaa riittää, ja tämän jälkeen hevonen hidastetaan. Tärkeintä olisi, että sekä laukannosto että hidastus ovat juoksuttajan ohjaamia. Hevonen ei saa jännittyä laukasta, ja mikäli näin käy on tärkeää, että jokaisen laukannoston jälkeen hevonen hidastetaan käyntiin ja se saadaan rentoutumaan ennen seuraavaa nostoa.

Juoksutuksen yhteydessä huomataan yleensä, kumpi laukka on hevoselle helpompi ja vaikeampi. Se osataan siis ottaa huomioon jo ennen varsinaista ratsastusta.

Laukan valmennuksessa yksi kulmakivi onkin pyrkiä saamaan molemmat laukat yhtä vahvoiksi, ja tämä tavoite saavutetaan pitkäjänteisellä harjoittelulla molempia laukkoja harjoittamalla. Laukkojen selkeä ero on yleensä kytköksissä hevosen luonnolliseen ”vasen- tai oikeakätisyyteen” tai muuhun vinouteen ja sen vuoksi vinouden korjaaminen muissa askellajeissa ja kouluratsastusharjoitusten avulla parantaa myös laukan laatua.

Laukannoston avut ratsain

Tärkeä edellytys laukannoston onnistumiselle on huolellinen valmistelu. Hevosen on oltava hyvässä tasapainossa, taipuisa rungostaan, sekä kuuliainen ratsastajan väistättäville avuille.

Hevonen valmistellaan laukkaan siirtymiseen alussa ravista tai töltistä, ja myöhemmin kehittyessään myös käynnistä ja jopa paikaltaan. Huomioon on otettava hevosen luontaiset kyvyt laukassa ja sen koulutusaste sekä ratsastajan taidot. Perustana tietenkin on, että ratsastaja tunnistaa oikean- ja vasemman laukan sen perusteella, kumpi etujalka johtaa liikettä.

Laukannostossa ratsastajan tulisi käyttää äänimerkkiä, joka on opetettu hevoselle juoksutusvaiheessa. Alussa hevonen siirtyy laukkaan lähinnä äänimerkistä, mutta sen lisäksi ratsastaja antaa samanaikaisesti laukan avut istunnalla ja pohkeilla. Toistuvilla harjoituksilla hevonen oppii yhdistämään annetut laukan avut siirtymiseen ilman äänimerkkiäkin.

Laukannostossa ratsastaja siirtää lantiotansa siten, että sisempi (nostettavan laukan puoleinen) istuinluu on aavistuksen edempänä. Molemmat istuinluut ovat satulassa, mutta suurempi paine tunnetaan sisäistuinluulla. Paine saadaan lantion asennon muutoksella, ei sillä, että ratsastaja nojaa sisäänpäin yläkehollaan.

Ratsastajan sisäpohje on satulavyön kohdalla ja ulkopohje aavistuksen satulavyön takana. Hevosen tulisi olla asettuneena aavistuksen sisälle päin näyttäen hevoselle suunnan laukannostoa varten. Laukkaa valmistellaan ulkopohkeella, pyrkimyksenä saada hevosen takaosaa aavistuksen sisäänpäin ja hevosta taipumaan sisäpohkeen ympärille.

Laukannosto tapahtuu sisäpohkeella ja siirtymishetkellä on tärkeää, että ratsastaja myötää hevoselle sisäohjalla, jolloin hevosen etulavalle ja sisätakajalalle annetaan ns. tilaa nostaa haluttu laukka. Ulko-ohjalla säädellään hevosen vauhtia, sekä pään asetusta ja erittäin tärkeätä on säilyttää ulko-ohjan tuki siirtymisen läpi.

Ulospäin asettaminen auttaa nuorta hevosta

Joskus laukannoston opettamista hevoselle helpottaa, mikäli hevosta asetetaan aavistuksen ulospäin. Siten ulko-ohjan tuki varmistetaan ja sisäohjalla muistetaan antaa riittävästi tilaa, jotta hevonen pääsee venyttämään sisäkylkeänsä laukan nostoa varten. Ulospäin asettaminen ei ole kuitenkaan asian ydin, vaan ulko-ohjan tuki ja sisäohjan myötäys!

Oikein suoritetussa laukannostossa on tärkeää, että ratsastaja istuu satulassa rentona perusistunnassa koko siirtymisen läpi, välttäen heittäytymistä ylös satulasta kannustaakseen hevosta laukkaan. Tällöin ei puhuta tyylipuhtaasta siirtymisestä laukkaan, vaan hevosen ajamisesta laukkaan.

Tässäkin on poikkeuksensa, sillä joskus esimerkiksi vahvasti viisikäyntiselle hevoselle laukannosto voi olla haastavaa ja silloin ratsastajan on laukannostossa kevennettävä painoa hevosen selässä nousemalla kolmipisteistuntaan auttaakseen hevosta laukalle.

Täsmälliset avut laukannostossa

Erittäin tärkeä tekijä laukannoston yhteydessä on oikea ajoitus. Ratsastajan on tunnettava kehollaan hevosen liikkuminen ja opeteltava tuntemaan hetki, jolloin hevonen reagoi avuille ja tarjoaa laukkaa ponnistamalla ylös ulkotakajalallaan. Tällöin ratsastajan on lähdettävä rennosti mukaan laukan keinuntaan, jolloin hän saa siirtymisen puhtaasti ja kauniisti suoritettua loppuun.

Ajoituksen ja ratsastajan apujen täsmällisyyden lisäksi laukannostossa on otettava huomioon myös paikka, missä laukannostoa harjoitellaan. Varsinkin alussa on hyvä suunnitella, missä laukka kannattaa nostaa, jotta hevonen nostaa halutun laukan.

Normaalia on, että hevosen vinoudesta johtuen jompikumpi laukoista on heikompi ja hevonen pyrkii siten nostamaan vain toisen puolen laukkaa. Suoralla tiellä tai uralla ratsastettaessa on vaikeampaa vaikuttaa kumman laukan hevonen nostaa, kuin esimerkiksi kaarevalla uralla ratsastettaessa. Sen vuoksi onkin hyvä aloittaa laukannostojen harjoittelu esimerkiksi ratsastuskentän kulmia hyväksi käyttäen, jolloin hevonen on automaattisesti sisäpohkeen ympärille taipuneena.

Erityisen tärkeätä on jälleen kerran muistaa riittävä ulko-ohjan tuki. Halutun laukan nostoa voidaan ko. tilanteessa selkeyttää entisestään asettamalla hevosta aavistuksen ulospäin ja myötäämällä reilusti sisäohjalla. 

Kun laukkaa halutaan harjoitella ympyrällä, on hyödyllistä nähdä vaivaa ja rakentaa suljettu ympyrä esimerkiksi leveästä muovinauhasta, joka hevosen on helppo nähdä. Tällöin ei ratsastajan eikä hevosen tarvitse niin paljoa keksittyä pysymään ympyräuralla ja hevonen saadaan usein rentoutumaan paremmin laukassa ja löytämään tasapainonsa helpommin.

Kun hevonen alkaa oppia laukannoston, voidaan sitä harjoitella eri paikoissa ja päämääränä on, että molemmat laukat ovat nostettavissa suoralla uralla ratsastettaessa.

Mikäli hevonen jostain syystä nostaa väärän laukan, ei sitä missään nimessä saa rankaista siitä. Tällöin ratsastaja hidastaa hevosen uudestaan, valmistelee laukan paremmin ja kokeilee uudestaan helpommissa olosuhteissa, esimerkiksi tien kaarteessa tai kentän kulmassa.

Ei liian kovia vaatimuksia kerrallaan

Laukkaa ei tarvitse ratsastaa pitkiä matkoja kerrallaan. Tehokkaampaa harjoittelua on toistaa hyvin valmisteltuja ja tehtyjä laukannostoja ja antaa hevoselle lepoa laukkojen välissä muissa askellajeissa.

Hidas koottu laukka on fyysisesti raskasta, jossa varsinkin hevosen vatsa-, reisi- ja lautaslihaksisto joutuvat koetukselle. Hevonen saattaa väsyä nopeasti, mikäli siltä vaaditaan liikaa laukkaharjoittelun alkuvaiheessa. Väsymys ilmenee ennen kaikkea tasapainon heikentymisenä, mistä johtuen hevonen alkaa painaa ohjalle ja muuttuu etupainoisemmaksi.

Alkuvaiheessa hevosen tulisi antaa laukata vapaasti ilman, että ratsastaja vaikuttaa hevoseen liikaa. Ratsastaja on kevyessä tai kolmipisteistunnassa ja ohjastuntuma on kevyt. Siten hevonen löytää parhaiten oman tasapainonsa laukassa. Kun laukan harjoittelussa edetään, alkaa ratsastaja vaikuttaa hevosen laukkaan enemmän istunnan ja muiden apujen avulla. 

Hevoskohtaista on kuinka paljon ratsastaja joutuu auttamaan hevosta ylläpitämään laukan. Yleistä on, että nelikäyntisillä hevosilla laukka on parempi ja tahti varmempi.

Joillakin vahvasti viisikäyntisillä hevosilla on ongelmia laukannoston lisäksi ylläpitää laukka. Tällöin ratsastajan tulee kannustaa hevosta istunnallaan ja sisäpohkeella, sekä tarvittaessa aavistuksen raipalla lavan päällä tai lautasille. Myös ääniapu on yleensä tehokas apu laukan ylläpitämiseen. 

Ongelmia laukassa

Lyhyt kuvaus laukasta

Liitoa, liikettä, ponnistusta ja vauhtia

Teksti Jenni Kurki. Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 3/09