Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Ravin valmentamisella lihasvoimaa hevoselle

Islanninhevosten ravin laatu voi vaihdella huomattavasti. Toisilla hevosilla on luonnostaa lennokas, vauhdikas ja varmatahtinen ravi, mutta on yksilöitä, joiden ravi on nelitahtista ja epävarmaa. On myös hevosia, jotka eivät juurikaan ravaa edes vapaana liikkuessaan.

Hevosen valmennuksessa heti peruskoulutuksesta lähtien on otettava nämä erot huomioon. Mitä parempi askellaji on luonnostaan, sitä aikaisemmin voidaan valmennuksessa lisätä vaativuusastetta, jolloin huomiota kiinnitetään tahdin lisäksi muun muassa liitoon, voimaan ja vauhtiin.

Muussa tapauksessa ensisijalla on ravin puhdas tahti sekä ratsastajan mahdollisuus kontrolloida ravin vauhtia ja hevosen työskentelytapaa ravissa, eli muotoa. Siihen voi kulua aikaa, mutta oikealla valmennuksella se on mahdollista.

Istunnalla suuri merkitys ravin ratsastamisessa

Ravin ratsastukseen käytetään kolmea eri istuntaa; perusistuntaa, kolmipisteistuntaa sekä keventämistä. Sopivan istunnan valinta riippuu sekä ratsastajan tasosta että hevosen koulutusasteesta ja askellajitaipumuksesta.

On todella tärkeää, että ratsastaja harjoittelee ravissa istumista, sillä istunnalla on todella suuri merkitys, kun ravin laatua halutaan valmennuksella parantaa. Erilaiset istuntaharjoitukset juoksutuksessa ovat omiaan parantamaan ratsastajan tasapainoa ja joustavuutta satulassa. Liinaharjoitukset sopivat kaikentasoisille ratsastajille.

Kolmipisteistuntaa käytetään yleensä ravivalmennuksen alussa, kun hevosen tai ratsastajan tasapaino on vielä puutteellinen. Tarkoituksena on keventää hitusen painoa hevosen selältä, jolloin ratsastajan housut juuri ja juuri koskevat satulan pintaan, mutta paino on siirtynyt satulasta hevosen kyljille eli ratsastajan jalkojen varaan.

Kolmipisteistunnassa hevosen selkä saa enemmän liikkumavaraa, mikä helpottaa sen ravin kehittymistä. Yleispätevänä neuvona voidaan sanoa, että nuoret hevoset ja heikkoraviset hevoset hyötyvät tästä istunnasta ja kehittävät tasapainoaan paremmin.

Keventäminen puolestaan auttaa hevosta ylläpitämään tahdin ravissa ja on myös omiaan parantamaan hevosen tasapainoa. Kun ratsastaja nousee ylös satulasta joka toisella askeleella ravissa hän stimuloi pohkeen kevyellä tuntumalla hevosta käyttämään vatsalihaksiaan nostaakseen selkäänsä ja siten kantamaan ratsastajan painoa oikein selkälihaksillaan. Keventämällä voidaan lisäksi korjata hevosen vinoutta. Usein erittäin vinot hevoset pyrkivät saamaan ratsastajan keventämään aina saman jalkaparin mukaan, mutta keventämällä yhtä paljon molempien jalkaparien tahtiin, voidaan hevosen heikompaa puolta vähitellen vahvistaa.

Perusistunta on vaativin istunta ravissa. Jotta ratsastaja ei häiritse omalla istunnallaan hevosen liikkumista, vaatii se ratsastajalta hyvää tasapainoa ja kykyä seurata pehmeästi hevosen liikkeitä. Hevosen selän on oltava kehittynyt riittävän vahvaksi ja joustavaksi, jotta se jaksaa hyvin kantaa perusistunnassa istuvan ratsastajansa painoa.

Monet ongelmat ravissa juontavat osittain juurensa ratsastajan istuntaan, sillä hevonen on liian usein tuntenut olonsa epämiellyttäväksi ravatessaan ratsastajan pomppiessa satulassa huonossa tasapainossa.

Ravin valmentaminen on haastavaa askellajiratsastuksessa

Ravissa hevonen kehittää lihaksistoaan ja tasapainoaan tehokkaasti. Oikein tehtynä ravin ratsastaminen vahvistaa hevosen ylälinjaa sekä selkälihaksia, mitkä ovat korvaamattoman tärkeitä tekijöitä onnistuneessa valmennuksessa. 

Jo ennen askellajikoulutuksen aloittamista hevosen tasapainoa ja voimaa kehitetään ravin avulla peruskoulutuksessa. Poikkeuksiakin on, mistä mainittakoon esimerkkinä heikkoravinen nuori hevonen, jonka kanssa on usein helpompi aloittaa töltissä ja hakea ravia kun tasapaino ja voima ovat parantuneet.

Ravia on suhteellisen helppo parantaa, vaikka islanninhevosen askellajien ominaispiirteet tekevätkin juuri ravin ratsastuksesta vaativampaa verrattuna kolmikäyntisiin ratsuihin. On haastava tehtävä opettaa islanninhevosta esimerkiksi kokoamaan itseään ravissa ilman, että hevonen hakee tölttiin. Jotta tähän päästään, on hevosen oltava pitkälle koulutettu ja askellajitaipumukseltaan sopiva.

Hevoskorkeakoulu Hólarissa ratsastuksen opettajana ja treenarina toimiva Mette Mannseth opetti viisikäyntisen tammansa suorittamaan oikeaoppista piaffea, eli ravia paikallaan, jossa ravin kokoamisaste on siis viety äärimmilleen.

Muoto on yhtä kuin koko hevosen ylälinja

Ravin valmennuksessa keskeisessä asemassa tahdin lisäksi on hevosen muoto. Muodolla tarkoitan hevosen tapaa käyttää liikkumisessaan koko ylälinjaa alkaen niskasta ja jatkuen häntään. Hevosen muodolla on suuri merkitys sille, miten se käyttää kehoaan ravissa. Jännittyneenä ja pää korkealla ravaavan hevosen selkä painuu notkolle, jolloin se ei kanna ratsastajan painoa kunnolla ja lisäksi ravin jousto katoaa.

Hyvä harjoitus muodon eli ylälinjan oikean työskentelyn parantamiseksi on volteilla ja ympyröillä ratsastaminen. Kaarevilla urilla ratsastamisesta on paljon hyötyä. Näin hevonen muuttuu rungostaan notkeammaksi ja joustavammaksi ja erinäiset harjoitukset volteilla ja pääty-ympyröillä lisäävät hevosen kuuliaisuutta.

Kun palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja hevonen reagoi hyvin ratsastajan apuihin, paranee muoto siinä ohella. Kaarevilla urilla ratsastajan on helpompi aktivoida hevosen takaosan käyttöä ja saada hevonen kantamaan suuremman osan painostaan takaosallaan. Näin ylälinjan työskentely paranee.    

Hitaasta temposta temponvaihteluihin

Tärkeää on aina ensin saada hevonen liikkumaan halutussa askellajissa rauhallisessa vauhdissa hyvässä tasapainossa ja kehoaan oikein käyttäen, vasta sitten on kannattavaa lähteä lisäämään vauhtia. Tämä sama sääntö pätee myös ravin valmennuksessa. Yksilöerot määräävät, missä vauhdissa hevosen tasapaino on parhaimmillaan. 

Ratsasta hevosta suhteellisen hitaassa tempossa, mutta energisessä ravissa, jolloin hevonen ikään kuin jää odottamaan ratsastajaansa. Ravia hidastetaan vähitellen pidättävän istunnan ja kevyiden ohjaspidätteiden avulla. Hitaassa ravissa on tärkeää tarkkailla ravin säilymistä kaksitahtisena, sekä hevosen rentoutta ja liikkeen elastisuutta.

Hevonen ei saa missään nimessä jännittyä ja alkaa kipittää lyhyttä nelitahtista ja  jäykkää ravia, silloin harjoituksesta ei ole hyötyä. Ratsastajan on tunnettava, että hevonen kantaa itsensä ja sen liikkuminen pysyy elastisena sekä rentona ja selän liike joustavana. Taas kerran on yksilöllistä miten hitaassa tempossa kutakin hevosta kannattaa ratsastaa.

Hitaasta ravista, missä hevonen kulkee kevyellä ohjastuntumalla ja ”odottaa” ratsastajaansa, voidaan ratsastaa hevosta ajoittain eteenpäin, jolloin esille saadaan suurempi ja ilmavampi liike. Tärkeää on, että ravin rentous ja tahti säilyy läpi harjoituksen ja hevonen pysyy kevyellä ohjastuntumalla ja hyvässä tasapainossa.

Maasta työskentely on hyvä alku

Alussa on hyvä antaa hevosen ravata ilman ratsastajaa ja apuohjia pyöröaitauksessa tai kentällä ja pyrkiä analysoimaan, mitkä tekijät vaikuttavat raviin. Ravaako hevonen mieluummin suoralla uralla vai pienellä tai suurella ympyrällä? Onko jompikumpi suunta hevoselle vaikeampi ja onko eroa, mikäli hevosta pyydetään ravaamaan hitaasti tai kovaa?

Juoksuttaminen apuohjien kanssa on hyvä harjoittelu muoto, jolloin hevonen oppii ensin ravaamaan tasapainoisesti ilman ratsastajan painoa. Apuohjien käytössä on oltava erityisen tarkkana, sillä niiden väärinkäyttö aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Apuohjien ei milloinkaan kuulu sitoa hevosta tiettyyn muotoon vaan toimia johdattelevana apuna, jotta hevonen oppii laskemaan päänsä alemmas ja rentoutumaan ravissa.

Maapuomien ja kavalettien käyttö on tehokas apu. Tärkeää on opettaa hevoselle puomien ylitys aluksi taluttamalla ja vasta sen jälkeen juoksutuksessa ja viimeisenä ratsastamalla.

Mielikuvitusta ravin valmentamiseen

Hevoselle usein miellyttävä valmennustapa on sen pitäminen käsihevosena ratsastettavan hevosen rinnalla. Alussa on hyvä opettaa hevonen hyvin maastakäsin talutukseen ja äänimerkeille. Avustajalle saattaa olla tarvetta alkumetreillä ja ratsastettavan hevosen on oltava hyvin koulutettu ja luotettava.

Käsihevosena hevonen yleensä ravaa hyvin ja kehittää kuntoansa ja tasapainoansa tehokkaasti. Kun hevonen on oppinut kulkemaan hyvin käsihevosena, voidaan sillä käyttää löysällä olevia sivuohjia, jotta hevonen oppii ravaamaan myös ohjastuntumalla.

Ratsastaminen epätasaisessa maastossa tai pehmeällä pohjalla, kuten pehmeässä hiekassa, lumessa tai vedessä, edesauttaa ravin löytymistä ja tuo vaihtelua valmentautumiseen. Huomioon on otettava, että tällainen pohja on raskas liikkumisalusta, joten hevoselle on annettava usein lepotaukoja käynnissä.

Erinomainen tapa parantaa hevosen ravia on harjoitella töltti-ravi-laukka-ravi -siirtymisiä. Edellytyksenä on, että hevonen ei painaudu ratsastajan ohjastuntumaa vastaa vaan säilyttää tasapainonsa ja keveytensä siirtymisten läpi. Tällöin ensimmäiset raviaskeleet laukan jälkeen ovat yleensä parasta ravia, mitä hevonen omalla koulutustasollaan pystyy esittämään.

Pehmeys ja joustavuus päämääränä

Jotta ravivalmennuksesta on hyötyä, on hevosen työskenneltävä selällään oikein ja oltava kehostaan joustava. Joskus on aikaa vievää kehittää hevosen joustavuutta ja pehmeyttä ravissa.

Joustavuuden saavuttaminen on haastavaa, varsinkin jos hevonen ei ole luonnostaan notkea ja tasapainoinen ravissa, esimerkkinä jotkut viisikäyntihevoset.

Hyvässä, joustavassa ravissa hevosen selkä liikkuu joustavasti ylös ja alas liikkeen mukana. Ero on huomattava kun seurataan jäykästi ravaavan hevosen selänkäyttöä, jolloin selkä on jäykkä ja suora, eikä joustoa voida juurikaan havaita.

Kun hevonen ei ravaa

Kun hevonen rikkoo ravia

Kengityksellä ja painoilla apua ravin löytymiseen

Teksti Jenni Kurki. Julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 4/09