Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Jokainen ratsastaja on valmentaja hevoselleen

Valmentautuminen yhdistetään joskus vain menestykseen ja kunniaan tähtääviin huippuratsukoihin. Se kuulostaa kalliilta, tavoittelliselta ja sitouttavalta. Kahta viimeistä sen tulisi ollakin, mutta valmentautuminen ei ole välttämättä sidoksissa ainoastaan kilpailemiseen. Jotta tietäisit mitä teet joka kerralla, kun istahdat satulaan, on toiminnan oltava suunniteltua. Jokainen ratsastaja on oman hevosensa valmentaja.

Yhä useammin ratsastajan urapolku satunnaisratsastajasta kääntyy aktiiviharrastajaan ja siitä edelleen oman hevosen omistamiseen tai siihen verrattavaan; hevosen vuokraukseen tai ylläpitoon. Eläinsuojelulaki määrää hevosen hoidon minimivaatimukset. Hevosen hyvinvointia ratsastajan alla ei ole kuitenkaan eläinsuojelulaissa kerrottu ollenkaan niin sentin tarkasti kuin esimerkiksi karsinan korkeus tai käytävän leveys. Vastuussa liikkumisesta on kuitenkin usein se sama hevosenomistaja tai hänen valtuuttamansa: se joka istuu siellä satulassa. Yhä useampi on kiinnostunut kehittymään paitsi ratsastajana, ja sen päivän jälkeen haluaa myös hevosensa kehittyvän. Voidaan ajatella, että jokainen harrastaja huoltaa harrastusvälineensä. Useassakaan harrastuksen lajissa se ei ole oman fysiikan ja psyyken omaava elävä olemus kuten ratsastuksessa.

Tunne hevonen

Hevonen elää vaistonsa avulla ja sen vaisto on sen omassa kehossa. Hevonen siis ilmentää itseään tai vaivojaan aina fyysisesti. Ihminen taas elää tiedon ja ymmärryksen kautta. Ratsastaja ei ollenkaan välttämättä aisti oman kehonsa olotilaa ratsastuksessa, kuten esimerkiksi sitä, että on jännittynyt silloin kun tiedostetut tai tiedostamattomat ajatukset ohjaavat sitä jännittymiseen. 

 210.jpg

Kun tuntee hevosen, arkipäivän erilaiset tapahtumat voivat viestiä suuristakin tulevista tuki- tai liikuntaelinvaivoista. Harjatessa, kavioita puhdistaessa tai satuloimisen yhteydessä voi huomata epätavallista käytöstä tai vastaan voi tulla epämääräisiä lihaskipuja. Normaalista poikkeava karsinakäyttäytyminen tai poikkeava käytös ruokintatilanteessa ovat selviä viestejä jostakin ongelmasta.

 

Ensiarvoisen tärkeää on tuntea hevonen. Se, että osaa määritellä hevosen heikkoudet ja vahvuudet on hyvä alku. Se, että tietää riittävästi hevosen peruskäyttäytymisestä erilaisissa ympäristöissä on hyvä jatko. On äärimmäisen hyvä tietää mikä on hevoselle normaalia käytöstä laitumella, laumassa, tallissa, vieraassa ympäristössä, levossa ja ruokaillessa. On tärkeää tunnistaa hevosen rakenteelliset vahvuudet ja heikkoudet: onko hevosella kenties notkoselkä, onko hevonen vino tai kumpi on hei222.jpgkompi takajalka. On hyvä tietää missä ajassa hevosen kaviot kasvavat, mikä on kavion laatu ja ideaali kengitysväli.

Kehittyäkseen ratsukkona tai edes ylläpitääkseen hevosen peruskuntotasoa, on tärkeää miettiä miten hevonen ratsastajan alla liikkuu. Tavoite voi olla parempi takaosan käyttö, vahvemmat lihakset selässä, nopeampi reagointi avuille, kunhan tavoite on olemassa. On luotava suunnitelma asian treenaamiseen ja keskityttävä myös seuraamaan sitä. Kun on suunnitelma, tiedät aina mihin asiaan keskityt sillä ratsastuskerralla.

Valmentajien tuki on ehdottoman tärkeää

Harvassa muussa urheilulajissa harrastetaan näin paljon yksin. Olisi tärkeää olla yksi kotivalmentaja, joka seuraa kotityöskentelyä mahdollisimman usein. Kotivalmentajan on hyvä olla aina sama, ja sellainen joka tuntee hevosen sekä toimii henkisenä tukena ratsukon treenissä. Tämän lisäksi on hyvä olla toinen, ulkopuolinen valmentaja. Ulkopuolinen valmentaja voi olla joku, jonka seurannassa ratsukko käy harvemmin. Tämänkin valmentajan on hyvä olla sama. Pitkällä tähtäimellä pystyy johdonmukaisemmin seuraamaan edistystä ja pääsee asetettuihin tavoitteisiin.

On hyvä hakea tietoa ja taitoa myös kotitallin ulkopuolelta. Osallistu kursseille, seminaareihin, koulutuksiin avartaaksesi näkökulmia. Ota hevonen mukaan ja 249.jpgkatso paljon muiden ratsukoiden työskentelyä. Kehitä omaa kuntoasi ja fysiikkaa ratsastajana. Perusistunta ja -kunto ovat jokaisen ratsastajan tärkein työkalu, ja täytyy muistaa, että peruskunto on kasvatettava muualla kuin hevosen selässä.

Emme voi olla alan ammattilaisia kaikilla osa-alueilla, ja joskus on hyvä luoda erinomainen luottamussuhde hyvään kengittäjään ja hierojaan, mutta mitä tietoisempia olemme hevosen peruskäyttäytymisestä, sitä paremmin pystymme edesauttamaan hevosen hyvinvointia arkitilanteissa ja puuttumaan hevosen antamiin fyysisiin viesteihin ongelmista. Tarkkaile arkikäyttäytymistä. Ota rutiiniksi tunnustella päivittäin ratsun jalat, pitkät selkälihakset, reisilihakset, kaulan ja rinnan alueen lihakset. Lihaksen tulee olla tasainen ja pehmeä. Kuumotus voi kertoa tulehduksesta.

Perushoito ja hieronta eivät kuitenkaan riitä, jotta hevonen tulisi aina toimimaan kestävänä ratsuna. Jotta hevonen liikkuu oikein ratsastajan alla, on sitä liikutettava oikealla tavalla myös ratsain. Oletuksena tietysti on, että hevosen peruskoulutus on tehty oikealla tavalla ja askellajiratsastuksen tuomiin ratsastuksellisiin asioihin perehtyneen ammattilaisen toimesta.

Monipuolinen liikunta ja hyvät reaktiot ratsastajan avuille

Usein harrastehevosilla näkee hieman roikkuvaa vatsan seutua, joka johtuu enemmän ratsastuksellisista asioista, mutta saatetaan laittaa ruokinnan tulokseksi. Tällöin hevosen selkälinja roikkuu, hevonen ei kannata ratsastajaa ja tukilihakset eivät ole riittävän hyvässä kunnossa. Hevosella saatetaan taittaa pitkiä ja reippaitakin maastolenkkejä, mutta liikutus on monotonista. Hevosella voi ratsastaa maastossa hyvinkin kovaa, mutta hevonen voi tehdä sen myös käyttämättä itseään ollenkaan tehokkaasti228.jpg. Hitaassa tempossa ratsastaminen voi olla hevoselle paljon aktiivisempaa ja lihaskuntoa kehittävämpää työtä. Lyhytkestoinen ja intervallityyppinen ratsastuskerta on lihasvoiman lisäämiseksi kannattavampi treeni hevoselle. Hyviä harjoituksia kohti hevosen vatsalihasten tehokkaampaa käyttöä ovat laadukkaat laukan nostot, laukkaympyrät, oikein tehdyt siirtymiset ja peruutus tai ulkoisin ärsykkeiden avustamina ravipuomit ilman ratsastajaa. Kehitä silmää, jotta opit katsomaan koska hevonen kantaa painoa enemmän takaosallaan.

Vähintään yhtä tärkeää ratsastajan on saavuttaa hyvä perusistunta sekä omata hyvä peruskunto. Hevosen kanssa ei suuria muutoksia tapahdu välttämättä kuukaudessa, mutta kuukaudessa ratsastaja pystyy kuntoilemaan tuloksellisesti. Tarvitaan staattista voimaa, että ratsastaja pystyy pitämään itsensä jäntevänä ja paikallaan ratsun liikkeessä. Tarvitaan kestävyyttä, hyvää lihaskuntoa, notkeutta ja tasapainoa. Jos keskivartalon tukilihaksisto on heikko, menee keskivartalo kasaan jolloin hevoseen vaikuttaminen vaikeutuu eikä ratsastaja jaksa istua tasapainossa.

Valmennussuunnitelma

Tee valmennussuunnitelma itsellesi ja hevoselle koko vuoden kierrolle. Määritä kuukausittainen tavoite, harjoittelun painopiste, harjoitusmäärät ja tavoitteen seuranta kullekin kuukaudelle. Jos tavoite on hevosen reaktiokyvyn parantaminen voi harjoittelun painopiste olla perusapujen ratsastus liikkeellelähtöjen ja 254.jpgsiirtymisten kautta. Harjoitusmäärä on asetettava usein monien käytössä olevien resurssien mukaan: aika, raha, joten tee siitä juuri niin realistinen kuin arjessa on mahdollista. Määrä voisi olla vaikka kolme kertaa viikossa ja lisäksi yksi mielekäs maasto. Treenimäärät ovat hyvin yksilöllisiä ja ne on hyvä käydä läpi kotivalmentajan kanssa. Seuranta tavoitteen saavuttamiselle voi olla seuraava valmennuskerta kotivalmentajan tai ulkopuolisen valmentajan luona. Seuranta voi olla eri tavoitteissa myös vaikka hevoshierojan arvio tai muu kehityksen alla olevan tavoitteen ammattilainen.

 

Valmennussuunnitelman pohja

(Teksti: Johanna Ihalainen, Lähde: Mari Väyrynen-Kunnas, Jokainen ratsastaja on valmentaja hevoselleen –kurssi)