Hevossitaatti

"Ihastuttava hevonen on aina elämys, joka pitää kokea - ja jonka voi vain pilata sanoilla, jos siitä yrittää kertoa."
Beryl Markham

Oletko jo lukenut?

Islanninhevosalan yritykset
linkin teksti

Kasvatuslinjoista
linkin teksti

Kesäihottuman hoito
linkin teksti

Jokainen on itsensä henkinen valmentaja
linkin teksti

Liitopassin ratsastus ei ole mystiikkaa linkin teksti

Passitahtisuuden syitä on useita linkin teksti

Hae sivuilta

Share |

Pihatto-olosuhteet

Tutkittua tietoa pihattokasvatuksesta

Suuri osa Suomessa vuosittain syntyvästä noin 4000 varsasta kasvaa pihatto-olosuhteissa. Hevostietokeskus arvioi, että Suomessa on noin 200 kylmäpihattoa, joissa kasvaa viidestä kymmeneen varsaa kussakin. Pienempiä muutaman hevosen pihattoja löytyy lukematon määrä.

Varsojen kasvatus pihatossa on herättänyt osin aiheellista, osin aiheetonta huolta. Monelle issikkakasvattajallekin eläinsuojeluväen yhteydenotto on tuttu juttu. Huolestuneet naapurit tai ohikulkijat ovat raportoineet paleltumaan jätetyistä varsoista. Kasvatusmuodon puolestapuhujia ja vastustajia riittää, mutta mitä tutkimustuloksia pihattokasvatuksen hyödyistä ja haitoista on olemassa?

Norjalaistutkimus todensi, että islanninhevonen pärjää hienosti jopa alle -30 asteen pakkasessa, kunhan karkearehua on tarjolla vapaasti. Hevostietokeskuksen mukaan pihattokasvatus sopiikin paremmin kylmäveri-ja poniroduille kuin lämminveri- ja puoliverirotuisille varsoille, koska niiden kehon lämmöneristys rasvakerroksen ja karvapeitteen ansiosta on lämmin- ja puoliverisiä parempi.

Hevostietokeskus toteaa, että pihattovarsojen hyvinvointi vaihtelee suuresti tilakohtaisesti. Tähän vaikuttavat paitsi hevosten ja rotujen ominaisuudet, myös tilan puitteet, paikalliset sääolosuhteet sekä ennen kaikkea hoito ja sen taso. Mukana tutkimuksessa oli suomenhevosia ja poneja, mutta ei issikoita. Tutkimuksessa ei saatukaan yksiselitteistä vastausta pihattokasvatuksen soveltuvuudesta kylmiin olosuhteisiin.

Pihatto-olosuhteissa varsat
oppivat laumaelämän säännöt.

Yleisesti ottaen pihattokasvatuksen onnistumista edesauttaa suojaisa, lämpöeristetty, hyvin kuivitettu ja hevosmäärään nähden riittävän tilava pihattotalli. Lisäksi tuulikatos ja oikein kiinnitetyt muovisuikaleet hallin kulkuaukoissa vähentävät vetoa sisällä.

Vapaa heinä tarpeen?

Kun ilma kylmenee, rehunkulutus lisääntyy, todetaan Hevostietokeskuksessa toteutetussa ja Kuopion yliopistossa tarkastetussa, varsojen kylmäpihattokasvatusta koskevassa väitöstutkimuksessa. Lisäenergian tarve oli varsoilla suurinta alkutalvesta, ja se väheni talven aikana sopeutumisen myötä. Kun pakkasta oli enemmän kuin -11 astetta, lisääntyi varsojen energiankulutus marraskuussa 1,8 prosenttia, joulukuussa 0,5 prosenttia ja tammikuussa 0,2 prosenttia aina, kun lämpötila laski asteen verran.

Varsa tarvitsee energiaa myös kasvuun, koska se saavuttaa jopa 90 prosenttia säkäkorkeudestaan ensimmäisen vuoden aikana. Liikkuminen ja leikkiminenkin vievät energiaa.

On vaikea annostella heinämääriä pakkasmittarin mukaan, koska myös tuuli ja sade vaikuttavat kylmyyden tuntemukseen ja hevosen sietokykyyn. Tässä valossa vapaa heinä lienee kelpo ratkaisu. Heinän laadun tarkkailussa on kuitenkin omat haasteensa, kun heinäpaali lojuu ulkosalla päivästä toiseen. Hometta voi nimittäin löytyä paalin sisältä tai pohjasta, eikä se varmasti tee hyvää varsoille.

Hevostietokeskus seurasi vapaassa heinäruokinnassa kasvavien pihattovarsojen ravintoaineiden saantia ja ruokintaa Hopti-ohjelman avulla. Vapaa heinä osoittautui haasteeksi varsoissa itsessään ja sääolosuhteissa talven aikana tapahtuvien muutosten vuoksi. Varsat lisäsivät keväällä karkearehun kulutusta huomattavasti, vaikka niiden ravinnontarve väheni kylmänkestävyyden paranemisen, kasvunopeuden hidastumisen ja säiden lämpenemisen myötä. Näitä haittoja voidaan kuitenkin vähentää, kun heinälaatu vaihdetaan vähemmän ravitsevaksi.

Pihattoelämään sopeutuminen

Varsat pitäisi totuttaa pihattoelämään hyvissä ajoin ennen kylmiä säitä. Lyhimmilläänkin ympärivuorokautiseen ulkoilmaelämään tottuminen vie parisen viikkoa. Tallissa pidettyä hevosta ei siis saisi siirtää pihattoon kesken talven, eikä pihatossa elänyttä laittaa talliin – tämä voi aiheuttaa yhtäkkisen lämpöstressin. Pitää muistaa, että vierotetun varsan kylmänkestävyys on heikompi kuin aikuisen hevosen: kudosten lämmöneristys ei ole vielä täysin kehittynyt.

Varsat olisi hyvä vierottaa yhtä aikaa, etteivät myöhemmin tulleet joudu lauman syrjimäksi. On myös hyvä varmistaa, että lauman vähempiarvoiset yksilöt saavat riittävästi ruokaa. Veden tulee olla tarpeksi lämmintä, koska hevonen vähentää juomista veden lämpötilan laskiessa. Tämä on haitaksi eläimen terveydelle.

Varsoilla on omat keinonsa sopeutua kylmään. Ne syövät enemmän ja muuttavat käyttäytymistään esimerkiksi hakeutumalla suojaan, vähentämällä liikkumista ja lepäämällä ryhmässä toisiaan lämmittäen.

Liikunnan vähäisyys yllätti

Hevostietokeskuksen tutkimus paljasti, että pihatto ei täyttänyt tarkoitustaan varsojen aktiivisuutta lisäävänä kasvatusympäristönä. Vaikka varsat välillä kisasivat keskenään vajaan hehtaarin kokoisella ulkoilualueella, niiden kokonaisaktiivisuus oli vähäistä. Aktiivisuuden määrä on kuitenkin yksilöllistä ja pihattokohtaista, ja siihen vaikuttavat muun muassa tarhojen koko, ympäristön virikkeellisyys ja ruokintapaikkojen sijoittelu.

Kiuruveden koepihatto talvella 2002–2003. Kymmenen varsan (7 lämminveristä ja 3 suomenhevosta, ikä joulukuussa n. 6 kk) käyttäytymistä seurattiin videokameroiden avulla yhteensä 23 vuorokautta joulukuusta maaliskuuhun.

Varsat viettivät 43 % vuorokaudesta makuuhallissa, 51 % tarhassa ja 5 % makuuhalliin johtavassa sisääntulokatoksessa.
Varsat käyttivät makuuhallia pääasiassa lepäämiseen.
Varsat hyödynsivät mahdollisuutta ympärivuorokautiseen ulkoiluun, mutta ulkoilivat eniten päivällä.

Eniten aikaa vuorokaudessa varsat käyttivät heinän syöntiin (28 %), seisomiseen (26 %) ja lepäämiseen (32 %). Liikunnan osuus oli keskimäärin 5 % havainnoista.

Varsat pystyivät toteuttamaan pihatossa hyvin lajinmukaista käyttäytymistä (lepo, syönti, aktiivisuus) ja noudattamaan luonnollista käyttäytymisrytmiä. Lämpötilan laskulla ei ollut suurta vaikutusta käyttäytymiseen; makuuhallissa vietetty aika ei lisääntynyt paljoa, kuten ei myöskään syöminen, lepääminen tai huddling (lepo kiinni toisissa varsoissa). Käyttäytymisen perusteella vieroitettujen varsojen ei havaittu kärsivän kylmästä ympäristöstä.

TEKSTI: Johanna Koivunen, www.sommarbo.com

Lähteet ja lainaukset: www.hevostietokeskus.fi

• Foal behaviour in a loose housing/paddock environment during winter. Autio, E. & Heiskanen, M-L. Applied Animal Behaviour Science 91 (2005), 277-288.

• Autio, E., Neste, R., Airaksinen, S. & Heiskanen, M-L. 2006. Measuring the heat loss in horses in different seasons by infrared thermography. Journal of Applied Animal Welfare Science, 9, 211-221.

• Autio, E., Heiskanen, M-L. & Mononen, J. 2007. Thermographic evaluation of the lower critical temperature in weanling horses. J. Appl. Anim. Welf. Sci., 10 (3), 207-216.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet, ISBN 978-951-27-1183-3. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkosta. Väitöskirja on myös vapaasti luettavissa Kuopion yliopiston sivuilla.